Maanantai tulee aina niin kovin nopeasti

Viikonloppu kului:

Kallio Block Partyissa, eli toisin sanoen puistossa. Pimeän tullen kaikkiin kuppiloihin oli niin pitkä jono, ettei toivoakaan sisäänpääsystä. Keplottelimme itsemme kuitenkin Siltaseen, tanssimme noin kolme minuuttia ja totesimme, että kotona olisi kivempaa.

Lady Escapen keikalla Piritorilla. Ihanaa musiikkia (olen tosi huono löytämään mitään uusia bändejä, kuuntelen yleensä niitä samoja, mitä olen kuunnellut jo viimeiset 10 vuotta. Eli öö CCR:ää ja Hurriganesia. Kiitos isi näistä).

Näitä nautiskellen. Tasku-Jallu ne vasta vestarit tekee! Aika yllättävän hyvä drinksu oli yhdistettynä Club Mateen.

Sunnuntaibrunssilla Pacificossa. Päällimmäinen fiilis oli vähän että höh. Paljon hehkutettu buffa ei vastannut odotuksia. Ei ollut mitään ruokalajia, mitä olisin ehdottomasti halunnut hakea lisää. Paikka itsessään on kuitenkin kiva ja kanssaruokailijat kivannäköisiä.

Hedelmät olivat aterian parasta antia.

Väsynyt brunssailija.

Aurinkoa ottaen. Tämä pörröinen kisumisu nautti auringosta naapurissamme Lenininpuistossa.

Lintsillä hurvitellen. (Hei, olen Siina ja olen käynyt Linnanmäellä tänä kesänä ainakin kuusi kertaa).

Tästä sai paremmat naurut kuin yhdestäkään laitteesta ikinä.

Maailmanpyörä=ihanaa, mutta niin kovin pelottavaa. Jokainen nitinä ja keinuminen olivat selkeitä merkkejä siit, että kohta mennään alas ja kovaa.

Ainut Enterprise-muistoni on viidenneltä luokalta, kun luokkaretkellä söimme kaverin kanssa klassisesti mahat täyteen makkaraperunoita. Ja eikun pyörimään pää alaspäin. En ole käynyt koommin.

’

Iltapala Sushibarista (todellinen syy siihen, miksi käyn Lintsillä niin usein).