Kivalle päivälle ei ole mitää erityisiä perusteluita. Paitsi että on perjantai. Ja aurinko paistaa (ei haittaisi kuin pikkiriikkisen, jos sataisi). Pikkusisko on kylässä.

Aamulla ennen töihin lähtöä katselin, kun sisko, mies ja koira tuhisivat vierekkäin sängyssä, kukin omituisessa mykkyrä-sikiö -asennossaan. Mietin, että onpa ne ihania, kun ne on kaikki hiljaa ja nukkuu.

No oli eilenkin kivaa.

Käytin ensimmäistä kertaa mekkoa, jollaista olin etsinyt hirmu kauan (halusin tuollaisen selkäjutun nimenomaisesti), ja löysin sellaisen lopulta Gina Tricotista kympillä. Whoop whoop!

Sekä töissä että töitten jälkeen jalassa oli ihanat mukavuus-leggarit. Kaverini kanssa mietittiin, käyttääkö joku vielä capri-mittaisia leggingsejä, valkoisia sellaisia. Hartaasti toivon, että ei.

Iltalenkillä (lue: matkalla Makuuniin hakemaan irtokarkkeja) oli näin kaunista.

Rippikoulun juuri käynyt siskoni kysyi minulta taannoin, että ”Mitä toi miehen parta sun mielestä muistuttaa?”. Nooh, jokainen voi kehitellä oman versionsa..

Meillä on parveke! Ja sieltä ihanat näkymät illalla (toki myös aamulla, päivällä ja yöllä).

”Donna, anna pusu!”

”Ei se anna!” (Donna näyttää kärsivältä)

Silti tykätään toisistamme.