Uhraan ison osan ajatuksistani SILLE. Tieto siitä, että joudun olemaan neljän seinän sisällä kun SE samalla kutsuisi minua, kuristaa kurkkuani. Vapaapäivänä en missään nimessä voi nukkua pitkään tai kyhnyttää sohvalla, kun SE on esillä.

Ihan oikeasti, ahdistun nyt jo tiedosta, että kohta on syksy. Ja sitten SE on poissa pitkän aikaa. Ja sitten ahdistun siitä, että annan itseni ahdistua noin höpsöstä jutusta.

Aurinkolasit, aurinkotuoli, aurinkovarjo, aurinkovoide, aurinko sitä, tätä ja tota, minä rakastan niitä kaikkia (paitsi juon mieluummin Coronaa kuin Solia, anteeksi aurinko).

Onneksi työpaikalla on laituri, ihastuttavan ruskeasävyinen Itämeri ja kivoja paatteja taustalla.

Tämän ja eilisen aikana olen joutunut tunnustamaan myös sääennusteriippuvuuteni useaan otteeseen, kun olen saanut itseni kiinni näpyttelemästä Ilmatieteenlaitoksen sivuja kännykästä.

Vaikka näin unta, että heinäkuulle oli luvattu sata astetta plussaa, oli ennuste aamulla ihan sama kuin yhdeltätoista illalla.

Ja sitä paitsi, mökillä voi olla ihan kivaa, vaikkei kaiken maailman aurinko-alkuisille tuotteille olisikaan tilausta (voihan..? VOIHAN??).