Oi Töölönlahti, sinä ainut ja samalla täydellinen lenkkireittini. En ole vielä kokenut sinua talvella, joten mielikuvani ovat silkkaa  iloa ja positiivisuutta täynnä.

Hellyyttävä Sinisen Huvilan Kahvila. Otin miehelle tervajätskiä, koska ”tervashotti on ainakin tosi hyvää”. Kolme desiä tötterössä ei tainnutkaan olla yhtä herkullista. Kuvassa kuitenkin selkeästi minä ja supertiikerini.

Kaunis Talvipuutarha ja ympäröivä kukkatarha. Satunnaisten koirien kohtaaminen.

Tämähän on kuin Helsingin oma Versailles! Bonuksena kasin ratikka.

Pelästyin vähän, kun puistoon asteli mies pyöritellen pesäpallomailaa. Sinne se kuitenkin suuntasi kukkapuskien keskelle. Kuvaa en kuitenkaan uskaltanut ottaa.

Korreloiko kukkakuvien ottaminen ikääntymisen kanssa?

Miehen mukaan ruusujen tuoksuttaminen ainakin, sillä kuulemma ”vain mummot oikeasti haistelevat kukkia”. I beg to differ.