Tiedättekö semmoisen tunteen, kun kelluu linnunmaidon lämpöisessä merivedessä, niin, että korvat jää pinnan alle ja kuulee etäistä moottorin huminaa ja oman sydämen sykkeen ja aurinko häikäisee siniseltä taivaalta?

Sitä on ihan yksin oman ajatuksensa kanssa (koska päähän mahtuu sillä hetkellä vain yksi). Ja se ajatus on, että elämä on aika mieletöntä?

Vähän semmoiseen malliin kuluivat Meripäivät tältä plikalta.

Kolmeen yöhön ja yhtä moneen päivään mahtui paljon naurua, monta kaveria, joita näkee kerran vuodessa, naku-yöuintia ja sen jälkeistä saunomista (yhteen saunaan mahtuu yhdeksän ihmistä ihan kepeästi), hirrveesti samppanjaa, vähän heikotusta, upeita auringonlaskuja, elämäniloa.

Eilen menin töistä kotiin, söin ja nukahdin herätäkseni seuraavaksi aamulla. Ihana viikonloppu, mutta onneksi kuitenkin vain kerran vuodessa.

P.S. Lopuksi kuvat paateista ja satamasta, kun kuitenkin oli tuommoiset tosi merelliset juhlat kyseessä.

P.P.S. Nautinpa muuten yhden juomankin laivassa. Sunnuntaina. Ja se oli kokis.

Parhautta. Haluaisin kirjoittaa hirveästi lisää, mutta Meripäivät ja kolme trooppista yötä ovat saattaneet aivotoimintani hetkelliseen halvaukseen.

Ainut mihin kykenen tällä hetkellä, on katsoa tätä kuvaa ja toistella itsekseni ”Ah.” Parhautta.