Ja siitä se sitten lähti

Tapahtui viime viikonloppuna:

Selailemme Kaalimummon kanssa juuri postilaatikkoon saapunutta puutarhafirman mainoslehteä, ja juttelemme ensi kesän viljeyssuunnitelmista. Meillehän käy tyypillisesti joka vuosi niin, että siemeniä ja taimia hamstraillaan ja kasvatellaan suurella innolla, ja sitten touko-kesäkuussa tuskaillaan, että mihin mahdutetaan kaikki taimet. Jonka jälkeen viimeistään heinä-elokuussa huomataan, että apuva osa siemenistä jäi istuttamatta (koska kadoksissa). Mutta tämän kaiken tiedostaminen ei vähennä intoamme pisaraakaan! Ja niinpä jatkamme juttelua keittiön pöydän äärellä, kunnes SE iskee meihin ihan äkkiarvaamatta: Meidän pitää ihan ehdottomasti tietenkin tottakai aloittaa bloggaaminen tästä!! Koska tottakai koko maailmaa kiinnostaa juuri meidän parveke-, piha- ja mökkiviljelmät. Ja voimme levittää tee-se-itse viherpiipertämisen ja itse kasvatettujen salaattien ilosanomaa kaikkialle!

Ja meille tyypillisesti mopo lähti välittömästi keulimaan, joten tässä sitä nyt ollaan! Oman viljelysblogin äärellä. 

Helmikuun alku, räntäsateen lätsähdellessä parvekelaseja vasten, saattaa jostakusta tuntua vähän oudolta ajankohdalta puutarhabloggaamisen aloittamiseen. Ja joo, sitä se onkin. Myönnetään! Mutta minkäs sille mahtaa, kun idea iskee, niin se iskee. Ja äkkiäkös tämä kevät tässä etenee, ihan kohta päästään jo seuraamaan ekojen siementen itämistä.

Sitä odotellessa, voidaan hioa sitä kuuluisaa ensi kesän viljelyssuunnitelmaa kuntoon, kokkailla (ainakin Kaalimummon kohdalla omasta päästä tietenkin) kaikenlaista kivaa, ja myös hiukan muistella edellisvuosien viljelysmenestyksiä ja ehkä myös niitä ei-niin-menestyksekkäitä, mutta ah niin mielenkiintoisia kokeiluja. 

Tervetuloa mukaan!

Pihamaan näkymää helmikuussa. Vähän on vielä kesään matkaa.