Kevään ensimmäiset leskenlehdet

Bongasin tänään tien vierestä. Ja samalla mieleen ryöpsähti roppakaupalla muistoja.

Lapsuuden keväissä leskenlehdillä oli aina ihan erityinen roolinsa. Oli huikean hauskaa löytää omakotitalomme ojan pientareelta (siltä aurinkoiselta puolelta) kevään ekan leskikset. Leskiksien poimiminen ojasta oli aina yhtä jännittävää touhua. Ojaan piti osata hypätä juuri oikein, toinen tarralenkkari toiselle pientareelle ja toinen toiselle. Muutoin oli riskinä pludaaminen, tai mikä pahempaa, ojan pientareiden sorruttaminen (josta olisi varmasri saanut kuulla iskältä palautetta).

Kun leskikset vihdoin oli poimittu ojanpientareelta talteen, piti ne viedä tärkeänä kotiin äidille. Äiti otti aina yhtä ilahtuneena vastaan pienet, nysävartiset leskenlehdet, joiden varret oli kosteassa pienessä lapsenkädessä puristettu nuhjuisiksi ja lähes muupahtaneiksi.

Tällä kertaa jätin leskikset ojanpientareelle maisemaa kaunistamaan.