Virpomakierroksen uuvuttamina päätimme palmusunnuntaina tilata iltapalaksi pitsat yhdestä kaupungin parhaista pitsapaikoista. Wolt kuljetti lätyt ovellemme tuossa tuokiossa, ja Putte’s täytti jälleen odotukset.

Erinomaisen pitsakokemuksen kruunaa toimituksen mukana tuleva iso nippu tuoretta rucolaa, ilmavaan ruskeaan paperipussiin pakattuna. 

Rucola on yksi (monista) lempikasviksistani. Pienikin määrä riittää terästämään vaikkapa pitsan, ja salaattiin lisättynä se tuo välittömästi mukanaan tuulahduksen italiaa ja, noh, jotenkin nyt vaan luksusta. Siis sillä lailla, että vaikka peruskeräsalaatista valmistettuun perusperus tomaatti-kurkku -salaattiin lisää tukun tuoretta rucolaa, niin avot, välittömästi kokonaisuus tuntuu jotenkin maistuvammalta ja monipuolisemmalta.

Niinpä rucola on ehdottomasti viljelyslistani kärjessä. Valitettavasti me ollaan vaan Kaalimummon kanssa kokeiltu tämän viljelyä jo useampaan otteeseen mökillä, ja ongelmaksi nousee usein ötököt. Ihanat, kirpsakat rucolan lehdet ovat täynnä ötököiden syömiä reikiä. Eihän se tietty käyttöä haittaa, mutta hiukan harmittaa silti. Olen yrittänyt googletella asiaa, ja tutkimuksissa törmäsin mielenkiintoiseen opinnäytetyöhön rucolasta. Tämä ei sinänsä ratkaissut ötökkäpulmaa (ratkaisuehdotuksina leppäkertut ja niiden toukot, sekä korennot), mutta mielenkiintoista luettavaa yhtäkaikki. 

Nyt vaan pitää miettiä, että mistäköhän nettikaupasta niitä leppäkertun toukkia voisi tilata löytää?!