Nyt viherpeukaloa on kutittanut jo ihan toden teolla. Jouduin aloittamaan herneenversojen kasvatuksen runsas viikko sitten. Soppaherneitä vaan liotukseen muutamaksi tunniksi ja sitten multaan kasvamaan. Eipä kulunut kuin muutama päivä, niin ensimmäiset vihreät piikit jo nousivat ylös mullasta. Nythän nämä on jo 6-8cm pitkiä ja lisäilen niitä salaatteihin ja välillä popsin sellaisenaan. Maistuva ihan herneelle ja on kesäinen tunnelma versoa pureskellessa!
En yleisesti ottaen ole yhtään sisäkukkaihminen, nimimerkistäni huolimatta. En oikeastaan tiedä mitään järkevää syytä tähän, sillä tykkään tosi paljon kukista ulkona, orkideoista sisällä (valkoiset orkideat ovat salainen paheeni), ja myös leikkokukista sisällä. Luultavasti ajatus sisäkukista ei ollut vaan koskaan juolahtanut mieleeni. Lisäksi huonekukista tulee vahva assosiaatio santpaulioihin, joista taas tulee jotenkin aika vahva 90-luvun viba (luultavasti siksi, että minulla on ollut niitä 90-luvulla omassa lapsuuden huoneessani).
Niinpä yllätin itseni täydellisesti, kun huomasin seisovani Plantagenin kassajonossa valkoinen begonia käsissäni. Myyjän kanssa jutellessa mainitsin, että olen vähän ihmeissäni, kun olen tätä ostamassa. Ja toisaalta olen ihmeissäni, että miksi ihmeessä en ole koskaan aiemmin tällaista ostanut? Valkoisena versiona tämä kutittaa visuaalista silmääni juuri siitä samasta kohtaa, kuin valkoinen orkideakin – ihan suorastaan outoa, että nyt vasta tällaista kokeilen. Halpakin tämä on kuin mikä, maksaa vaan 3,99! Ja kuulema jatkaa kukkimistaan ihan kuukausitolkulla. Tähän monologiin myyjä sitten totesi hiukan lakonisesti, valmiiksi pakattua pakettia minulle ojentaessaan, että niin, tämähän on vähän maineeltaan sellainen mummokukka. Mummokukka! No nyt se alkaa sitten vanheneminen olla virallista, mietiskelin naureskellen, ja lähdin kotia kohti uuden ikkunalauta-asukin kanssa.
Noniin, mummokukka ei sitten kovin kauaa viihtynyt mun luona, vaikka koitin sitä hoitaa ohjeiden mukaisesti (hiukan vettä usein, ei saa antaa kuivahtaa, paljon valoa). Kaikki kukat putosivat viikon sisään. Olin jo valmis luovuttamaan nämä sisäkukkakokeilut täysin, ja ratkaisemaan pelin pysyvästi orkideojen hyväksi.
Kunnes, kas kummaa! Lähes kuukauden kukattomuuden jälkeen mummokukka on nyt tehnyt paluun! Muutamia pieniä kukkia jo auki, ja useita vielä tuloillaan. Ehkä joudun vielä antamaan niille santpaulioillekin uuden mahdollisuuden.
(Tätä kirjoitellessa tuli googleteltua jostain syystä noita santpaulioita – Törmäsin tosi kiehtovaan blogiin aiheesta! Tsekatkaa ihmeessä Paavalinkukka, ihan huikeasti asiaa näistä!)
