Eläinperäisen ruoan tuotanto on kaikkien ongelma

Ruoantuotanto aiheuttaa ympäristöongelmia. Alkutuotanto eli maatalous on suurin ruoan negatiivisten ympäristövaikutusten aiheuttaja, johon verrattuna esimerkiksi elintarvikkeiden valmistus, pakkaus ja kuljetus vaikuttavat paljon vähemmän (3).

Erityisen haitallista ympäristölle on eläinperäisen ruoan tuottaminen (3). Kyse on siis etenkin maidon- ja lihantuotannosta, joita on käytännössä mahdotonta erottaa toisistaan täysin, sillä maidontuotantokin tuottaa lihaa: Suomessa noin 85 % naudanlihasta tulee teurastetusta lypsykarjasta (1). On myös hyvä huomioida, että maidon- ja lihantuotannossa ei ole kyse ainoastaan maidosta ja lihasta sinänsä, vaan kaikista sellaisista elintarvikkeista, joiden valmistukseen on käytetty maitoa tai lihaa jossain muodossa.

Tuotantoeläimille aiheutettu kärsimys on tietenkin ongelma sinänsä, mutta tässä tekstissä keskitytään lähinnä ympäristövaikutuksiin ja loppupuolella myös eläinperäisen ruoan tuottamisen terveysvaikutuksiin.

Saasteet, lannoitteet, torjunta-aineet ja jätteet

Maataloudessa käytetään runsaasti koneita, jotka toimivat polttoaineilla ja öljyillä ja joilla ajetaan pitkiäkin edestakaisia matkoja yhä uudestaan tiloilta monille eri pelloille, pitkin peltoja ja takaisin tiloille. Kuten mikä tahansa liikenne, tämä aiheuttaa ympäristön saastumista. Vesistöjä pilaa myös tuotantoeläinten ulosteen ja urean levittäminen pelloille ja vesistöjen läheisyyteen (2), ja maataloudessa käytettävistä monista torjunta-aineista on haittaa niin luonnoneläimille kuin ihmisillekin.

Maataloudessa syntyy paljon jätettä, joten lajittelun, kierrätyksen ja muun jätehuollon pitäisi olla kunnossa. Todellisuudessa näin ei näytä olevan. Esimerkiksi rehu- ja lannoitesäkkejä lojuu ojissa, ja käyttökelvottomia maatalouskoneiden renkaita kasataan röykkiöiksi sen sijaan, että niiden kierrättämisestä ja hävittämisestä huolehdittaisiin asianmukaisesti. Tupakkataukojen lopuksi tumpit nakataan maahan, jossa niistä irtoaa mikromuovia ja myrkkyjä ja jossa niiden maatuminen kestää parikymmentä vuotta. Rehupaalien muovia ja pelloista noussutta roskaa ja romua jätetään maastoon, ja peltojen reunoille ja ojien varsille on jätetty jopa riveittäin muovitettuja rehupaaleja mätänemään ja luovuttamaan jatkuvasti mikromuovia luontoon ja ravintoketjuumme.

Metsäkato ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen

Eläinperäisen ruoan tuottaminen vaatii paljon maapinta-alaa – paljon enemmän, kuin kasviperäisen ruoan tuotanto. Tämä merkitsee pahenevaa metsäkatoa ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutumista. Eläinten kasvattamiseksi joudutaan tuottamaan paljon rehua, eli koneiden, lannoitteiden ja torjunta-aineiden lisäksi tarvitaan yhä enemmän peltoja. Ruoantuotanto ja etenkin eläinmaatalous ovatkin suurimmat syyt metsä- ja luontokatoon, kun metsät ja yleensäkin luonnoneläinten elinpiirit raivataan pois rehupeltojen ja laidunmaiden tieltä. Jopa satojen tuhansien luonnonlajien kuoleminen sukupuuttoon yhä nopeammalla tahdilla on jatkuvasti paheneva ongelma. (2, 3, 1.)

Lähes puolet koko maapallon asuttavasta maapinta-alasta on jo valjastettu maatalouden ja erityisesti eläinmaatalouden käyttöön. Kaikesta ruoantuotantoon käytetystä pinta-alasta huimat 83 % on sidottu nimenomaan eläinperäisen ruoan tuottamiseen, toisin sanoen kasviperäisten elintarvikkeiden tuotannossa hyödynnetään ainoastaan 17 % ruoantuotannon maapinta-alasta. (2, 1, 3.)

Suomessa maidon- ja lihantuotantoon käytetään noin 70 % kaikesta peltopinta-alasta, ja pelkästään naudanlihan ja maitotuotteiden tuotantoon on sidottu yli puolet maatalousmaasta (3). Koska eläinperäisen ruoan tuottamisessa tarvitaan paljon rehua tuotantoeläimille, valtaosalla maamme pelloista viljellään ainoastaan eläinten rehua (2). Itse asiassa eläinten rehun tuottamiseen käytetään meillä yli viisi kertaa enemmän viljelyalaa, kuin kasviperäisen ruoan kasvattamiseen suoraan ihmisille. Esimerkiksi Suomen viljasadosta vain vähäiset 12 % päätyy ihmisten elintarvikkeiksi. (2, 3.)

Maailman mittakaavassa eläinperäisen ruoan tuotanto on ravitsemuksen näkökulmasta katsottuna varsin hyödytöntä ottaen huomioon sen vaatiman valtavan maapinta-alan. Eläinperäinen ruoka tuottaa vain 37 % ruoasta saatavasta proteiinista ja ainoastaan 18 % kaloreista. Jos eläinperäisen ruoan tuotanto olisi vähäisempää, samalla pinta-alalla voitaisiin niin Suomessa kuin globaalistikin tuottaa merkittävästi enemmän ja terveellisempää ruokaa suoraan ihmisten ravinnoksi. (3, 1.) Maailman ruoantuotannon kannalta ongelma ei siis ole väestönkasvu, vaan eläinperäisen ruoan tuotanto ja kulutus (2).

Veden tuhlaaminen

Makeaa, puhdasta vettä ei ole käytettävissämme rajattomasti, vaan siitä on jo puutetta. Ruoantuotanto on ongelma myös veden kuluttamisen kannalta, sillä ruoantuotannossa kulutetaan merkittävin osa maailman rajallisista makean veden varannoista. (2.)

Yhden juustokilon tuottaminen kuluttaa vettä noin 3 200 litraa. Yhden naudanpihvikilon tuottaminen puolestaan kuluttaa 15 400 litraa vettä, mikä on noin kymmenkertainen vesimäärä verrattuna viljan tai palkokasvien tuotantoon. Puolen kilon palaseen naudanlihaa kuluu yhtä paljon vettä, kuin jokapäiväiseen suihkussa käymiseen puolen vuoden aikana. (2.)

Ilmastonmuutosta aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöt

Ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista ilmastonmuutosta pahentavien kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajista (3). Etenkin eläinperäisen ruoan tuottamisen on arvioitu synnyttävän jopa yli puolet kaikista kasvihuonekaasupäästöistä (2). Globaalisti maidon- ja lihantuotannosta syntyy 7,1 miljardia tonnia kasvihuonekaasupäästöjä joka vuosi, mikä on enemmän, kuin koko maailman kaikki liikennevälineet aiheuttavat yhteensä (1, 2).

Tietyn proteiinimäärän tuottaminen naudanlihana aiheuttaa 250 kertaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä, kuin saman proteiinimäärän tuottaminen palkokasveina. Yhden juustokilon negatiivinen ilmastovaikutus vastaa esimerkiksi sianlihan ja suurimmillaan naudanlihan vaikutusta. (2, 3.) Suomessakin maito- ja lihatuotteet muodostavat noin 73 % syömämme ruoan hiilijalanjäljestä. Meillä esimerkiksi kokonaismaidonkulutus vastaa noin 2,5 miljoonan tonnin kasvihuonekaasupäästöjä joka vuosi, mikä on saman verran päästöjä, kuin syntyisi esimerkiksi lähes 940 000 edestakaisesta matkasta Helsingin ja Thaimaan välillä. (1.)

Eläinmaataloudessa ei synny vain hiilidioksidia, joka säilyy ilmakehässä satoja vuosia, vaan myös muita, paljon voimakkaampia kasvihuonekaasuja. Suuri osa eläinmaatalouden päästöistä on märehtijöiden ruoansulatuksessaan synnyttämää metaania, jonka vaikutus on jopa 86 kertaa suurempi, kuin hiilidioksidin. Typpioksiduulia puolestaan syntyy muunmuassa pelloille levitettävästä tuotantoeläinten ulosteesta ja ureasta, ja se on paitsi pitkäikäistä myös peräti 300 kertaa hiilidioksidia pahempaa kasvihuonekaasua. 65 % maailman typpioksiduulipäästöistä aiheutuu karjankasvatuksesta. Suomessa maatalous tuottaa 80 % typpioksiduulipäästöistä, ja typpioksiduuli on meilläkin merkittävä ilmastoon vaikuttava päästötekijä. (2, 3.)

Uhka terveydelle

Eläinperäisen ruoan tuottamisen negatiiviset vaikutukset eivät rajoitu ympäristön saastumiseen, vesistöjen pilaantumiseen ja veden tuhlaamiseen, torjunta-aineiden aiheuttamiin haittoihin, metsäkatoon, luonnon monimuotoisuuden tuhoutumiseen ja ilmastonmuutoksen pahenemiseen. Ympäristöongelmien lisäksi eläinperäisen ruoan tuottaminen ja kuluttaminen aiheuttavat haittavaikutuksia myös suoraan ihmisille niin maatalouden käytäntöjen kuin lopputuloksena kulutettavien elintarvikkeidenkin kautta.

Maatalouskoneiden synnyttämät saasteet ja melu sekä torjunta-aineiden käyttö vaikuttavat negatiivisesti paitsi luonnoneläinten myös ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Melu on ajoittain jopa ympärivuorokautista, jolloin maaseudun muilla asukkailla ei ole lainkaan yörauhaa eli ihmisen perusoikeuksiin kuuluvaa oikeutta lepoon. Torjunta-aineita levitetään ihmisten asuinympäristöihin ja eläinten elinpiireihin, ja aineiden jäämiä päätyy elintarvikkeisiin. Myös tuotantoeläinten ulosteen ja urean levittäminen aiheuttaa haittaa. Ihmisille levityksestä aiheutuu jopa välitöntä ja vakavaa terveydellistä vaaraa, kun esimerkiksi ammoniakkipitoista ureaa levitetään helteellä. Tällöin ikkunoiden avaaminen on mahdotonta päiväkausien ajan, eikä kodin viilentäminen asuinkelpoiseksi onnistu edes yöaikaan.

Länsimaiden yleisimmät kuolleisuutta aiheuttavat taudit ovat elintasosairauksia, joiden synnyssä eläinpainotteisella ruokavaliolla, etenkin punaisen lihan syömisellä, on suuri merkitys. Elintasosairauksista aiheutuu suuri maksutaakka kaikille veronmaksajille. Suomessa lihavuuden ja diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien hoitoon kuluu joka vuosi lähes kaksi miljardia euroa. (2.)

Eläinperäisen ruoan tuottaminen suurentaa zoonoosien eli eläinten ja ihmisten välillä tarttuvien tautien ja pandemioiden kehittymisen riskiä (3). Eläinten käyttäminen ruoaksi on jo aiheuttanut useita tautiepidemioita, kuten SARS-tautia, sika- ja lintuinfluenssaa sekä viimeisimpänä koronavirustautia. Lisäksi eläinmaatalouden käytännöt edistävät antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien kehittymistä, sillä maailmanlaajuisesti suurin osa käytetyistä antibiooteista kulutetaan nimenomaan eläinten tehotuotannossa. Tämä tekee infektiotauteja aiheuttavista bakteereista vaarallisempia myös ihmisille. (2.)

Tekstissä on käytetty lähteinä tahoja, joiden selkeästi ilmaistuna intressinä ei ole tukea maidon- ja lihantuotantoa eikä lisätä maito- ja lihatuotteiden kulutusta. Kaikki näistä tahoista riippumattomat lähteet, joihin eri artikkeleissa viitataan, löytyvät kultakin sivustolta artikkelien yhteydestä. Maidon- ja lihantuotannon edustajien sijaan haluan tuoda esille sellaisia toimijoita, joiden äänet ja näkökulmat Suomessakin yleensä pyritään vaientamaan tai vähintään marginalisoidaan.

Lähteet:

1: Oatly (2022). Maitomyytit. https://maitomyytit.fi/ [viitattu 12.7.2022] Huom. Maitomyytit-sivusto on kauratuotteita valmistavan yrityksen tuottama, mutta tässäkin tapauksessa riippumattomien lähteiden tiedot löytyvät ko. sivustolta.

2: Vegaaniliitto ry (s.a.). Ympäristö. https://vegaaniliitto.fi/tietoa/miksi-veganismi/ymparisto/ [viitattu 13.7.2022]

3: WWF Suomi (s.a.). Ruuan ympäristövaikutukset. https://wwf.fi/ruoka/ruuan-ymparistovaikutukset/ [viitattu 12.7.2022]

puheenaiheet ostokset terveys vastuullisuus
Kommentit (0)