Mansikit, untamot, ulput, uneliaat ja suffelit – mitä mediassa ei kerrota?
MTV:n uutissivustolla kerrottiin tuotantoeläintilalla syntyneistä kolmosvasikoista:
Nissilän tilalle syntyi huippuharvinaiset kolmosvasikat (toim. Terhi Romo)
Jutun yhteyteen oli liitetty video Bomba-lehmän synnyttämistä vasikoista, jotka oli nimetty Untamoksi, Ulpuksi ja Uneliaaksi. ”- Meille tuli pari viikkoa sitten epäilys kaksosista, kun huomasimme, että sillä on niin iso maha ja kävelee erikoisesti.” … ”Erityisen harvinaisen tapauksesta tekee se, että kaikki vasikat jäivät henkiin.” … ”Kyseessä oli kolmevuotiaan Bomba-lehmän toinen synnytys.”
Siinäpä leppoisa ja harmiton juttu. Ja niin söpö videokin vielä! Vai oliko sittenkään?
Tuotantoeläimistä kertovia ”mukavia” juttuja näkyy mediassa paljon enemmän, kuin sellaisia juttuja, joissa kerrotaan suorasanaisesti maidon- ja lihantuotannon todellisuudesta. Itse asiassa jälkimmäiset ovat todella harvinaisia etenkin valtavirtamediassa. ”Kivat” eläinjutut vahvistavat käsitystä, jonka mukaan eläinmaatalous on ongelmatonta, jopa ”söpöä”, ja samalla eläinmaatalouden negatiiviset puolet ja vaikutukset jäävät pimentoon. Uutisissa ei nimittäin ole koskaan kyse vain siitä, mitä kerrotaan, vaan myös siitä, kuka pääsee ääneen ja kuka ei, miksi kerrotaan, miten kerrotaan ja mitä ei kerrota. Uutiset muokkaavat maailmankuvaamme eli sosiaalisesti rakentuvaa käsitystämme siitä, mikä on todellisuutta ja normaalia ja mihin puolestaan ei kannata kiinnittää mitään huomiota.
Näkökulmia, joita tarinaan ei valittu
Vähintään seuraavat lypsy- ja lihakarjamaataloutta yleisesti koskevat seikat olisi syytä tiedostaa aina mansikeista, helunoista ynnä muista lukiessaan ja videoita katsellessaan (lähteet löytyvät tekstin lopusta)
- Eläinjalostus on tehnyt eläimistä niin nopeasti kasvavia ja tehokkaasti tuottavia, että se vaarantaa eläinten hyvinvoinnin. Lehmien kyky tuottaa maitoa on jalostettu äärimmilleen. Vuonna 1980 keskimääräinen maitotuotos lehmää kohden oli vajaat 4 500 litraa, mutta vuonna 2019 se oli jo 8 664 litraa vuodessa. Runsas maidontuotanto rasittaa lehmän elimistöä ja altistaa lehmät terveysongelmille.
- Jotta lypsylehmien maidontuotanto olisi jatkuvaa, lehmien täytyy poikia joka vuosi. Lehmät saatetaan tiineiksi useimmiten keinosiemennyksellä, ensimmäisen kerran jo reilun vuoden ikäisinä hiehoina. Tiineys kestää yhdeksän kuukautta, joten hiehot poikivat ensimmäisen kerran noin 2-vuotiaina.
- Koska ihmiset haluavat syödä maitotuotteita, lypsylehmät eivät yleensä saa imettää ja hoitaa omia jälkeläisiään, vaan maito lypsetään ihmisten käyttöön, ja vasikoille juotetaan emän maidon sijaan maidonkorviketta. Tämä tarkoittaa, että emä ja vasikka erotetaan toisistaan heti tai hyvin pian synnytyksen jälkeen. Sekä emä että vasikka kärsivät tästä: emällä on synnytyksen jälkeen voimakas tarve hoitaa vasikkaansa ja vasikalla puolestaan tarve imeä emäänsä ja olla sen seurassa. Luontaisesti emä vieroittaisi vasikan asteittain noin 8-11 kuukauden iässä.
- Eläintuotannossa suoritetaan eläimille toimenpiteitä, jotka aiheuttavat niille tarpeetonta kipua. Vasikat nupoutetaan nykyisin yleisesti, eli niiltä poistetaan kasvavat sarvenalut polttamalla. Kivulias nupoutus aiheuttaa vasikalle kaksi kolmannen asteen palovammaa. Suomessa toimenpiteen saa edelleen tehdä ilman rauhoitusta ja kivunlievitystä alle neljän viikon ikäiselle vasikalle. Nupouttaminen on erityisen yleistä pihatoissa kasvatettavilla naudoilla.
- Lehmävasikat joutuvat lypsylehmiksi ja jatkuvaan poikimiskierteeseen 18-24 kuukauden ikäisinä. Lypsylehmät teurastetaan keskimäärin 5-vuotiaina, vaikka nauta voisi elää parikymmentä vuotta. Toisin sanoen tuotantoeläimet tapetaan siinä vaiheessa, kun niistä ei ole enää tarpeeksi hyötyä.
- Maidontuotanto on erottamattomasti sidoksissa lihantuotantoon. Kun lehmävasikka ei kelpaa maidontuottajaksi tai kyseessä on sonnivasikka, vasikasta tulee lihanautaa. Suomessa lähes 90 % lihaksi kasvatettavista naudoista on lypsykarjatilojen vasikoita. Pieni osa naudanlihasta on peräisin tiloilta, joilla kasvatetaan nimenomaan lihantuotantoon jalostettuja nautarotuja. Joka tapauksessa kaikki lihanaudat teurastetaan keskimäärin 1,5-vuotiaina. Suomessa teurastetaan vuosittain noin 190 000 nautaa lihantuotannon takia.
- Kaikkiaan Suomessa teurastetaan yli 82 miljoonaa tuotantoeläintä joka vuosi.
- Eläinperäisen ruoan tuotannon on arvioitu aiheuttavan maailmanlaajuisesti jopa puolet kaikista ihmisten aiheuttamista ilmastopäästöistä.
Tietääkö toimittaja, pohtiiko yleisö?
Hiljattain myös Ylen uutissivustolla julkaistiin ”kiva” tuotantoeläinjuttu, jonka mukaan tuotantoeläintilan yhteyteen perustetun navettakahvilan tarkoituksena on lisätä tietoisuutta suomalaisesta ruoantuotannosta:
Ei se maito oikeasti kaupasta tule – Suffeli-lehmä lisää tietoisuutta (toim. Sara Kelemeny ja Ida Grön)
Jutussa kerrottiin: ”Maatilalla voi rapsutella pihapiirin Suffeli-lehmää…” ”Suosituksi ovat osoittautuneet myös navettavierailut, joita vierailijat voivat varata etukäteen. Yksi lähtökohta maatilan avaamiselle matkailijoille on ollut kuitenkin suomalaisten tietovaje siitä, mistä elintarvikkeet kauppojen hyllyille tulevat. – Monetkaan eivät ole lehmiä edes nähneet. Ei se maito oikeasti kaupasta tule, vaan kyllä se on meiltä maitotiloilta lähtenyt. Ihmiset ovat vieraantuneet maataloudesta ja eläimistä.” … ”Viime vuonna yhteensä 18 lappilaista maitotilaa joutui lopettamaan toimintansa. MTK Lapin mukaan tuotetun maidon määrä on kuitenkin lisääntynyt 16 046 litraa tilaa kohti.”… ”Peltovuoma harmittelee, ettei ruuantuotannosta ole tarpeeksi tietoa suomalaisessa yhteiskunnassa. – Tavallinen ruuantuotanto on mennyt niin kauas tavallisen ihmisen arjesta…”
On varmasti totta, ettei ihmisillä ole tarpeeksi tietoa ruoantuotannosta, eikä varsinkaan eläinperäisen ruoan tuotannosta. Jutussa ei kuitenkaan millään tavalla tuotu esille eläinmaatalouteen liittyviä ongelmia – muutoin, kuin nimenomaan eläinmaatalouden edustajien kokemien hankaluuksien näkökulmasta (”joutui lopettamaan toimintansa”). Sen sijaan tavoitteena oli selkeästi esittää eläinmaatalous positiivisessa, harmittomassa ja ”mukavassa” valossa: pihapiirin Suffeli-lehmää voi rapsutella, tilalla on töissä tavallisia ihmisiä tuottamassa suomalaista ruokaa, töitä tehdään lähes ympäri vuorokauden ja emännälle on paljon tärkeämpää tarjota vieraille uutta tietoa ja kokemuksia kuin tienata suuria summia. Suffelin Sumppila kuulostaa kotoisalta, ja lehmät jopa saavat ihan itse päättää, milloin menevät lypsyrobotin luokse lypsylle.
Herää kysymys, millaista suomalaisten tietovajetta tässä oikeastaan pyrittiin paikkaamaan niin haastatellun kuin toimittajienkin taholta. Kerrottiinko vierailijoille – esimerkiksi tuotantoeläimiä ihmetteleville lapsille – miksi lehmiltä tulee maitoa, jonka vuoksi ne käyvät lypsyrobotin luona? Kerrottiinko, missä olivat vasikat, ja että maito kuuluisi luonnostaan niille, ei suinkaan ihmisille? Kerrottiinko, millainen todellisuudessa on lehmien lyhyt elämä? Miksei lehmillä olekaan sarvia? Miksi lehmiä oikeastaan pidetään? Miksi sitä lehmien maitoa juodaan? Entä eläinmaatalouden ympäristövaikutukset? Ainakaan lukijoille tällaista tietoa ei jutussa tarjottu, vaikka siihen olisi toki ollut mahdollisuus.
Uutiset ja ylipäätään kaikki journalismin tuotokset ovat aina täynnä valintoja. Kuka puhuu, ja keneltä ei kysytä? Mitä kerrotaan ja mistä näkökulmasta, mitä ei? Miksi? Eläinmaataloudessa puolestaan tuotetaan sitä, mitä kuluttajat haluavat kuluttaa tai suostuvat kuluttamaan, ja näissä ”normaaleina” pidetyissä eläinmaatalouden käytännöissä ratkaisevana tekijänä on raha. Tämä koskee kaikkea eläinmaataloutta, myös eläinperäisen luomuruoan tuotantoa. Tuotannosta voidaan toki puhua ja kirjoittaa kauniita sanoja käyttäen, oli kyse luomusta tai ei, mutta tuotantoeläimiä ei koskaan pidetä huvin vuoksi, vaan tarkoituksena on niistä hyötyminen.
”Mukavien” tuotantoeläinjuttujen mukavuus ei yllä pintaa syvemmälle. Tämän tiedostaminen on tarpeen niin median yleisölle kuin juttuja tekeville toimittajillekin.
Lähteet:
https://animalia.fi/elainten-oikeudet/elaintuotanto/
https://animalia.fi/elainten-oikeudet/elaintuotanto/lihanaudat/
https://animalia.fi/elainten-oikeudet/elaintuotanto/lypsylehmat/
https://vegaaniliitto.fi/arki/kurkistus-elaintilojen-sisalle/
https://vegaaniliitto.fi/tietoa/miksi-veganismi/elainten-olot/