Vaihtoehdosta ja valinnasta ainoaksi järjelliseksi ratkaisuksi

Minusta tuli vegaani useista syistä, joiden yhteissummana vaihtoehtoja veganismille ei ole. Ensin lihan syöminen alkoi tuntua ällöttävältä, sitten kananmunien ja lopulta myös kalan syöminen. Eläinten eritteistä valmistetut jugurtit ja juustot pysyivät mukana ruokavaliossa pisimpään, mutta sitten nekin jäivät pois. Ajatukset tuotantoeläinten ongelmallisista elinoloista eivät vegaaniksi ryhtymistä ainakaan jarruttaneet, ja kun tieto eläinperäisten ruokien tuotannon ja kulutuksen negatiivisista ympäristövaikutuksista lisääntyi, oli yhä vaikeampaa keksiä syitä osallistua moiseen.

Kaikkein suurin syy siihen, että minusta tuli vegaani, on kuitenkin se, että vuosia sitten muutin maaseudulle. Päädyin siis seuraamaan aitiopaikalta, miten vastuutonta toiminta maataloudessa (ja metsätaloudessa) edelleen voi olla. Jossain muualla on varmasti sellaisiakin maanviljelijöitä (ja metsänomistajia), jotka elävät tätä päivää, ymmärtävät paikallisen ja globaalin vastuunsa ja toimivat mahdollisimman fiksusti niin luonnon kuin ihmistenkin näkökulmista katsottuna. Meillä päin tällaista ei kuitenkaan näe, vaan toimintaa ohjaa jokin aivan muu, kuin kanssaeläjien ja planeetan hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta huolehtiminen. En tiedä, onko syynä tiedon puute vai sen röyhkeä sivuuttaminen ja pelkkä oman edun tavoittelu, todennäköisesti sekä että.

Tämän vuoksi minusta – sen suurempia vaikutuskeinoja vailla olevasta sivustaseuraajasta – tuli ihminen, jolle veganismi ei ole vain yksi vaihtoehto monien joukossa eikä varsinaisesti edes valinta, vaan ainoa järjellinen tie. En halua tukea maito- ja lihatilallisten toimintaa.

Minua ärsyttää suunnattomasti se, miten löperöitä ja saamattomia Suomessa ollaan, kun on kyse maataloudesta ja sen vaikutuksista. Maataloutta pidetään edelleen jonkinlaisena pyhänä lehmänä, jota ei pidä eikä edes saa arvostella saati pyrkiä muuttamaan toisenlaiseksi. Vähäisetkin poikkipuoliset sanat leimataan pikaisesti asiaankuulumattomiksi, virheellisiksi ja jopa suorastaan naurettaviksi ja merkityksettömiksi. Oli arvostelija sitten yksityishenkilö tai vaikkapa tavanomaista paljon rohkeampi poliitikko, maa- ja metsätalouden edustajat ryntäävät välittömästi sankoin joukoin ampumaan alas kaiken, mikä hiukankaan uhkaa horjuttaa heidän omia etujaan. Niinpä suurin osa ihmisistä pysyy kiltisti hiljaa, vaikka sanomista olisikin, ja sen vuoksi tämä vääristynyt ja aikansa elänyt asetelma ei muutu.

On uskomatonta, että vielä 2020-luvulla taannutaan aina uudestaan 1950-luvulle, kun puheenaiheeksi nousee maatalous. Edelleen luulotellaan, että maanviljelijät ovat samassa asemassa kuin ennen teollistumista, kun suurin osa ihmisistä asui vielä maaseudulla ja työskenteli maatalouden piirissä. Todellisuudessa ajat ovat nykyään varsin toisenlaiset, ja takapajuisimpienkin maanviljelijöiden on ymmärrettävä, että maailma ei pyöri enää heidän ympärillään. Maataloutta – kasviperäisen ravinnon tuottamista suoraan ihmisille – toki tarvitaan, mutta ilman muita ihmisiä – kuluttajia – eivät maanviljelijätkään tule toimeen. Maanviljelijöillä ei myöskään olisi käytettävissään mitään lähipalveluja, ellei maaseudulla asuisi sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät työskentele maataloudessa. Tästä huolimatta moni maanviljelijä käyttäytyy edelleen ikään kuin hänellä olisi oikeus tehdä aivan mitä tahansa ja milloin tahansa, täysin muista alueen asukkaista tai luonnosta piittaamatta. On käsittämätöntä, miten moni heistä vieläkin uskoo, että alueen muiden asukkaiden ja maanviljelijöiden välillä vallitseva silkka epätasa-arvo on jollain tavalla normaalia ja hyväksyttävää. Ei tietenkään ole.

Itse voin vaikuttaa vain oman elämäni verran. En kaipaa eläinperäistä syötävää, mutta minua ei kiinnosta, jos joku muu jauhaa suussaan eläimen palasia tai nieleskelee kurkustaan alas eläimen eritteitä. Minua ei myöskään kiinnosta, miksi jonkun muun mielestä veganismi on ”väärin” tai ”naurettavaa” – sillä ei ole minulle merkitystä. Pitkälle jalostettujen ja/ tai epäterveellisten vegaanisten tuotteiden kehittelyä, tuotantoa ja kulutusta en ymmärrä, vaan tarkoitan vegaanisella ruoalla tavallista ja terveellistä kasviperäistä ruokaa. Mielestäni vegaanisen ruoan tarkoituksena ei ole ”korvata” eläinperäistä ruokaa, sillä vegaaninen ruoka on yksinkertaisesti oikeaa ja hyvää ruokaa – ei sitä ole mitään syytä määritellä eläimistä tehtävien ruokien kautta.

Yhdestä asiasta sentään voin näitä paikallisia liha- ja maitotilallisia kiittää: kiitos, että sysäsitte minutkin lopulta täysin vegaaniksi.

puheenaiheet vastuullisuus uutiset-ja-yhteiskunta oma-elama
Kommentit (0)