Ensimmäinen

Tänään sen päätin. Perustan blogin, jonka kautta puran hääjännitystä, ja pysyn suht ihanana naisena tulevalle miehelleni. Ei bridezillaa tähän osoitteeseen kiitos, ja sitä rataa.

Ehkä tämä auttaa, tai sitten ei, ja mies parka pyörittelee jokatapauksessa päätään harva se päivä. Tähän asti on tultu oikein rauhallisissa merkeissä, fiilistellen ja suunnitellen, ja haluaisin sen pysyvän näin. Itseni tuntien se voi olla hankalaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Kirjoittaminen on hyvää terapiaa ja aivojen tyhjennystä, ja tämän blogin avulla uskon myös palaavani siihen ihanan kutkuttavaan ja jännittävään häähulinaan, kun tuo rakkausjuhla on meidän osaltamme ohi. 

Suuri päivämme on 27.5.2017. Päivään on vielä hyvä tovi, mutta huomaan kuitenkin perhosten lisääntyvän pikavauhtia sisuksissani. Tuntuu niin kaukaiselta, mutta aika lentää siivillä. 

Pystynkö pysymään rauhallisena, sinut jännityksen kanssa, vai kuoriutuukohan sisäinen bridezillani sittenkin? Sitä odotellessa.

-Trina