Nyt kun olen kohta kolme viikkoa työskennellyt tämän elämänmuutokseni kanssa niin ajattelin, että voisin vähän kertoa miten menee. Tarkoituksenahan oli siis ensiksi lopettaa se järjetön napostelu iltaisin, kun kaapit vaan tyhjenee kaikesta, mikä näyttää puoliksikaan syötävältä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa meni perseelleen. Ja pahasti.

Ottaen tosin huomioon sen, että meni kyllä elämänkin pari kierrosta yli ja ympäri ja uusille urille niin onko tuo niin ihmekään, jos ei uusi ruokavalio lähde käyntiin heti täydellisesti. Ensimmäisellä viikolla herkkuja meni enemmän kuin tekisi mieli myöntää, mutta toisella viikolla onnistuin jo napostelemaan ”vaan” hedelmiä ja kasviksia. Se oli jo aika hyvä saavutus ja luin sen onnistumiseksi, koska viikolla ei mennyt herkkuja ollenkaan.

Nyt alkaa kolmas viikko olla loppupuolella ja arvatkaa mitä: aika hyvin menee! Joka päivä saan tosin käydä keskustelua itseni kanssa tyylillä:
”Hmm… Tekis mieli syödä jotain.”
”Onko sulla muka nälkä?”
”No ei oikeestaan. Mutta…”
”Niin eli syöt, koska sulla on tylsää?”
”No on mulla vähän tylsää, mutta…”
”Järki käteen nainen, just söit päivällisen ja iltapalaan ei oo montaa tuntia! Nyt keksit jotain tekemistä!”

Välillä otetaan kyllä pahemminkin yhteen. Aika hienoa olla riidoissa itsensä kanssa…

Ja sitten luen kirjaa tai tuijotan niitä meikkivideoita (oon oppinu tähän mennessä sen, että meikit on ihan sairaan kalliita???) tai teen ihan mitä vaan, että saisin ajatukset muualle napostelusta. En siis todellakaan rajoita muuten syömistä, koska muuten tämä menisi ihan järjettömäksi. Toissapäivänä kävin kaverin kanssa kaupungilla kahvilla ja mussuttelin muitta mutkitta suklaamuffinssin. Joka oli pahaa, en tajua miten joku voi onnistua pilaamaan suklaamuffinssin?
Viikolla pyrin toki siihen, että kotona ei syö herkkuja. Viikonloppu on asia erikseen ja silloin saa käydä hakemassa kaupasta herkkua. Varmasti maistuukin ihan erilaiselta, kun ei ole koko viikkoa vetänyt sokeriövereitä vaan syönyt niin puhtaasti kuin mahdollista.

Ruokavalio näyttää täällä hetkellä tältä: syön neljä kertaa päivässä ja pyrin juomaan 3-4 puolenlitran pulloa vettä päivässä. Syön aamupalan, panostan kaikista eniten lounaaseen, joka on ihan kunnon itsetehtyä ruokaa, päivällisellä toinen annos kunnon ruokaa tai vaihtoehtoisesti pari kananmunaleipää ja kasviksia yms. ja iltapalalla hedelmää ja puuroa tai leipää.

Vielä on hakemista annoskokojen ja ruoantarpeen kanssa, koska tein aikaisemmin 8 tuntia todella fyysistä työtä ja nyt sitten olenkin enimmäkseen kotosalla (voisi kai ajatella vähän kuin toimistotyöksi). Käyn joka päivä ulkona joko kävelemässä tai pyöräilemässä ja yritän tehdä jonkun treenin 2-3 kertaa viikossa. Taitaa kropallakin mennä hetki, että se tajuaa missä mennään energiantarpeen kanssa.
Mutta hei, kyseessähän on koko elämän kestävä muutos, joten enpä taida ruoskia itseäni kolmen viikon kohdalla. Kyllä se tasapaino sieltä vielä löytyy aikanaan 🙂

L

Tiedättekö sen tunteen, kun tekisi mieli muuttaa johonkin Lapin perukoille pieneen mökkiin ja tehdä työkseen puhelinmyyntiä… Olen päätynyt siihen olotilaan viimeisen viikonaikana noin kolmekymmentä kertaa päivässä. Työttömyys ei ole minulle helppoa ja joka päivä selaan kaikki mahdolliset sivustot läpi avoimien työpaikkojen toivossa. Onneksi kivoja paikkoja on ollut auki ja olen niihin kaikkiin hakenut, mutta eihän niistä kuule takaisin kuin vasta viikkojen päästä.

Mun pää on ainakin sellainen, että pienikin ahdistuksenjyvänen räjähtää helposti koko elämän kattavaan kauhuun. ”Entä jos mä en saa enään koskaan töitä?” ”Entä jos mulla ei oo enää varaa vuokraan?” ”Entä jos en löydäkään ketään ja elän mun koko elämän yksin?”

Niin raivostuttavaa ja samaan aikaa tuo kaiken pelko on lamaannuttavaa.

Onnekseni olin varannut siskoni kanssa yhden hotelliyön Tampereelle viikonlopuksi. Varaus tehtiin jo yli kuukausi sitten, joten sinnehän sitten mentiin. Meillä molemmilla oli keväällä valmistujaiset ja kesällä meidän piti tehdä valmistujaismatka, mutta arvatkaa kuinka siinä kävi. Kiitos taas kerran korona…

Päätimme siis viettää viikonlopun Tampereella ja juhlistaa samalla valmistujaisia ja ylipäätään halusimme molemmat pois kotoa. Hyppäsin lauantaina aamulla bussiin ja tapasin siskoni Tampereen linja-autoasemalla. Hän oli saapunut jo edellisenä iltana ja vietti yön hostellissa. Lauantai oli aivan ihana päivä: ilma oli mitä mahtavin, joten haimme kaupasta lounasta ja kiipesimme Pyynikin munkkikahvilan luo eväsretkelle. Tietysti tarkoituksena oli siis mennä maistamaan paljon kehuttuja munkkeja kahvilaan lounaan jälkeen ja hyviä olivat!

Kahvilasta suuntasimme kohti keskustaa ja kävimme kirjautumassa sisään hotelliin. Yövyimme Lapland Hotelsissa ja en kyllä löydä mitään moitittavaa majoituksesta. Huone oli VALTAVA, sänky todella mukava, saunassa sai hyvät löylyt ja aamiainen oli yksi parhaista, mitä olen koskaan syönyt. Suosittelen erittäin lämpimästi kyseistä hotellia.

Heitimme siis kamat hotelliin ja lähdimme tutustumaan Muumi-museoon. Itselläni ei ollut kauheasti ennakko-odotuksia museolta, ajattelin sen olevan aika samanlainen kuin kaikki muutkin, mutta mitä vielä! Museo oli aivan törkeän hieno ja siellä olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan tuijottamassa piirroksia ja teoksia. En ole koskaan rentoutunut museossa yhtä paljon kuin siellä. Aaltojen äänet ja tarinankerronta teosten luona olivat kuin olisi kuunnellut kun joku lukee sinulle kirjaa. Valaistus oli himmeä ja miellyttävä, ja lopulta oli pakko istahtaa hetkeksi ihan vain fiilistelemään sitä rauhallisuuden tunnetta.

Loppuilta menikin sitten sushibuffetissa, saunassa ja huoneessa lojuen. En voisi olla onnellisempi viikonlopustamme. Jostain syystä fyysinen etäisyys (ainakin itselläni) saa pään ja ajatukset rauhoittumaan. En tiedä johtuuko se siitä, että voi tavallaan antaa itsellensä luvan rentoutua, koska ei voi tehdä millekään mitään. Vai onko se ylipäätään vain se, että ei istu kotona selaamassa työpaikkailmoituksia ja murehtimassa muita mieltä painavia asioita, jotka liittyvät omaan arkeen.

Mua ihan oikeasti huimasi lauantaina, kun stressi valui pois turvallisessa ja rakkaassa seurassa, kaukana omasta elämästä kotona. Nukuin ihan järjettömän hyvin koko yön ja heräsin pitkästä aikaa oikeasti virkeänä. Nyt kotona pää tuntuu taas täyttyvän huolista, mutta ainakin hetken sain nollata ihan täysin.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia fyysisestä välimatkasta huoliin ja murheisiin?

L