Tästä voi mennä vain eteenpäin
Terve vaan! Uskomattoman vaikeaa keksiä nasevaa aloitusta uudelle blogille… Olen joskus yrittänyt jonkunlaista bloggaamista, mutta siitä tuli lähinnä päiväkirja itselle ja lopulta en jaksant panostaa blogin tekemiseen yhtään.
Eilen illalla, kun makasin sängyssä taas kerran vatsa kipeänä, olo turvonneena ja mieli maassa totesin itselleni, että olen kyllästynyt tähän. Omaan olooni nimittäin! Olin taas kerran viettänyt viikonlopun sohvalla makoillen kone sylissä ja syönyt about kaiken, mitä kaapeista löytyi. Eikä muuten ollut ensimmäinen päivä: sama kaava toistuu päivästä toiseen, oli sitten arkipäivä tai viikonloppu. Töistä tullessa on niin mukava rojahtaa sohvalle tuijottamaan tietokoneen ruutua tai telkkaria ja napostella koko ajan jotakin. Meikkivideo meikkivideon perään. En taida olla yksin tämän asian kanssa?
Joka päivä käy mielessä, että voisin mennä käymään ulkona, voisin lukea kirjaa, voisin venytellä kroppaa auki kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen, voisin voisin voisin. Kuitenkaan en ikinä tee yhtään mitään muuta vaan toistan aina samaa kaavaa: ovesta sisään, kaapista ruokaa ja sohvalle. Ihan vähän vaan vituttaa oma saamattomuus ja laiskuus.
Mikään ei tule koskaan muuttumaan, jos minä en tee muutosta.
Siksi päätin tänä aamuna aloittaa blogin asiasta. Jospa tämä auttaisi minua vihdoin tekemään konkreettisia muutoksia elämääni, jotta elämänlaatuni parantuisi. Ei huolta tosin, en lue mitään self-care kirjoja, en käytä satoja euroja hienoihin kauneudenhoitotuotteisiin, jotta tulisi parempi olo, ei minulla ole edes salikorttia (eikä tule olemaakaan, kuntosalit on pelottavia…), kampaajalla kävin viimeksi kunnolla yli vuosi sitten… Jep, mun tukka rehottaa niin, että oikeasti hävettää.
Aikomuksenani ei ole ruoskia itseäni siitä, jos joku päivä en jaksa tehdä muuta, kun katsoa niitä meikkivideoita tai jos joku päivä meneekin se kokonainen suklaalevy. Olen kuitenkin ihan tavallinen 26-vuotias töissä käyvä nuori nainen. En itseasiassa edes meikkaa muuten kun heitän aamulla naamaan peitevoidetta, meikkipuuteria ja ripsiväriä (ei siis mitään hajua, miksi katson monta tuntia meikkivideoita). En tiedä tulenko koskaan jakamaan itsestäni kuvia tänne blogiin, koska sillä ei ole väliä olenko lyhyt vai pitkä, laiha vai lihava, vaalea vai tumma. Kyse on siitä sisäisestä olosta, ei ulkonäöstä.
Tai ehkä sen verran, että varaan sen kampaajan…
Tervetuloa siis seuraamaan matkaani kohti elämänmuutosta ja parempaa oloa!
L