Äiti, hyvää matkaa!

Maanantaina oli se pelätty päivä, äitini menehtyi levinneeseen agressiiviseen munuais syöpään klo 13.25.

Kirjoitinki tänne kun lähdin sunnuntaina äidin luo sairaalaan osastolle. Äitini oli silloin jo silloin semmoisessa tilassa ettei enään reagoinut mihinkään. Mutta pääasia että pääsin hänen luo, lupasin että olen hänen luonaan kun nukkuu pois. Hoitajat olivat tuoneet sängyn minulle äitini viereen. Äiti oli aika hurjan näköinen, minun kuvitelmani oli että äiti nukkuu nätisti kauneusunia…. Mutta ei niin ollutkaan. Vaikka oli ahdistavaa olla hänen luonaan, en pystynyt lähtemään pois vaan halusin olla äidin lähellä. Hoitajat kävivät useasti äidin luona häntä hoitamassa, oli ihana seurata vierestä kuinka ne puhu äidille. Minäkin paljon äidille puhuin , kerroin että rakastan häntä, hän on jo valmis lähtemään ja että olen hänen vieressä loppuun asti. Sitähän emme tiedä tiesikö äiti minun läsnä oloni.

Aamulla tuli hänen miehensä minun seuraksi, äidin tila heikkeni koko ajan. Lääkäri kävi ennen 12 sanomassa että ei mene enään kauan, no nuo sanat kuulin jo 3-4 maissa yöllä ja ajattelin että äiti näköjään taistelee loppuun asti.

Siittä reilu tunti 1 jälkeen äiti päästi yhtäkkiä oudon äänen, laskin käteni hänen sydämmen päälle kädensä alle, tuli pitkä hengityskatko ja äidin silmät menivät kiinni, äidillä oli silmät auki koko ajan vaikka oli tiedottomassa tilassa. Päästin äkkiä irti ja käänsin katseen pois. Pyysin äidin miestä katsomaan äitiä kun hänkin käänsi katsen pois, kertoi että nyt voi painaa nappia, äiti lähti. Äiti pääsi pois kivuistaan <3

Sen jälkeen tuli todella rauhallinen ja helpottunut olo vaikka itketti. Ajattelin että vihdoin ohi, oli todella raskasta katsoa äitiäni siinnä tilassa. Lääkäri tuli pian toteamaan kuoleman ja kuolinajaksi tuli 13.25.

Odotimme että hoitajat tulivat laittamaan äidin, kävin viellä hyvästelemässä hänet ja lähdettiin. Ei vaan pystytty enään olemaan siellä. Enkä voinut uskoa todeksi sitä että nukkui juuri pois, jotenki todella epätodellinen olo.

Hirmu ikävä äitiä <3 Enkä voi uskoa vieläkään todeksi ettei häntä ole enään. Tuntuu koko ajan että hän on kotona. Odotan äidin viestejä ja soitteluita, mutta ei niitä voi tulla enään.

Äidin kuoleman näkeminen oli aika järkyttävä kokemus kun luulin että hän nukkuisi levollisesti silmät kiinni, onneksi sain heti keskusteluavun sekä kriisi keskuksesta ajan. Mutta minulla hyvä olo siittä että tein sen mitä äiti toivoi ja tiedän että äiti olisi ollut minun vierelläni loppuun asti jos olisi ollut tilanne toisinpäin.

Äiti oli minulle paras ystävä, isoin tuki ja turva. Koko elämäni.

Olin äidin tyttö jo lapsena,vanhemmat erosi kun olin 13-vuotias ja muutin äitini kanssa pois. Meillä on ollut aina tosi läheinen äiti-tytär suhde. Niin läheinen kuin vain voi olla. Murrosikäisenä en päästänyt äitiäni helpolla mutta hän jotenkin pärjäsi ja kesti mua, ei jättänyt mua yksin vaan tuki kun elämä meni raiteeltaan 17-18 vuotiaana kun kuvioihin astui muutaki kuin alkoholi ja tupakka. Silloin kohtelin äitiä huonosti mutta ei antanut sen vaikuttaa vaan sanoi että olen aina rakas hälle.

18 vuotiaana tulin raskaaksi, jäin yksin kun olin rv14. Äidin kanssa hommattiin minulle ensimmäinen asunto ja auttoi vauvan tarvikkeissa. Sain äidiltä silloin myös isoimman tuen. Äiti oli mukana kaikilla ultra käynneillä joita oli monta kun oli eteisistukka, äiti oli mukana myös monella neuvolakäynneillä. Ja tietenkin mukana Veeran synnytyksessä! <3 En olisi pärjännyt ilman äitiä. Äiti oli se kenen syliin Veera pääsi ensimmäisenä! Veeralla ja äidillä onki ollut läheinen suhde. Asetuimme Veeran kanssa melkein 2 kuukauden verran äidille että pääsin alkuun. Sain nukuttua ja levättyä. Minä valvoin yöt tytön kanssa ja äiti oli sitten aamun ja aamupäivän että sain nukuttua. Siitä lähtien Veera oli äidillä viikonlopun tai yön 1-2 kertaa joka kuukausi siihen asti että muutimme tänne Rovaniemelle, sen jälkeen Veera toki siellä kävi. Silloin kun asuimme Kemissä niin äiti asui 100 m päästä meistä.

18 vuotiaasta viime lauantaihin asti olemme soittaneet ja viestitelleet päivittäin. Ei ole ollut yhtään päivää väliä, siksi onkin nyt outoa kun ei äidille voi puhua ja kertoa asioita. Äidille pystyin kertomaan aivan kaiken. Krväästä asti äidin kanssa saateettiin puhua 10 kertaa päivässä videopuheluita.

Meillä on niin paljon muistoja. Kun täytin 25v ja äiti 50v. Pidin äidin kanssa yhteissynttärit 25/50. Kävin hakemassa äidin mun luo ja juhlittiin minun kavereiden kanssa, silloin äiti oli tosi onnellinen.

Silloin kun sairastuin vuonna 2017 vaikeaan masennukseen äiti oli silloinkin kaikissa lääkärin palavereissa mukana sekä sen jälkeen halusi tulla pari kertaa psykiatrille mukaan. Hän oli silloinkin se joka auttoi minut ylös ja auttoi kun pääsin kotia osastolta että jaksan kotona. Kaikki hoitajatkin sanoi että mulla on niin ihana äiti, niinhän hän oliki! Isä kuoli myös tuossa masennuskauden aikana.

Nyt minulla tuli viime syksynä 2020 uusi masennuskausi, se onneksi kesti vain hetken. Nyt sitten tuli 2020 joulukuussa pahempi vaihde, eli kolmas masennuskausi kun äiti sairastui. Alan olemaan niin loppu tähän. Taas minulla masennus päällä ja tällä kertaa äiti kuoli, viimeksi isä, kaikki niinkuin samaan syssyyn.

Äiti käski varata 2 viikkoa sitten uusi mielitiimi ajan, no se sattui sopivasti tiistaille, eli päivä sen jälkeen kun äiti oli kuollut. Siellä tuli ensimmäinen itku romahdus äidin kuoleman jälkeen. Tuntui sitä ennen etten tunne mitää enkä osaa itkeä. Eilen kävin kriisikeskuksessa ja siellä myös itkin paljon. Nyt vaan pitää keksittyä itteeni ja siihen ettei minun masennus tästä pahentuisi, yritän tsempata koko ajan, nyt alkaa tulemaan väsymys.

Äiti on minua aina tukenut. Nyt oli minun vuoro tukea äitiä. Äiti itki minulle monesti, kuuntelin ja lohdutin ,nyt oli minun vuoro. Hoidin kaikki äitini asiat täältä käsin etänä.

Minun pitäisi yrittää parantua masennukesta, huolehtia ettei masennus pahene ja viellä pitää surra. Alkaa olemaan taas liikaa yhdelle ihmiselle.

Ja odotan milloin tulee romahdus.

Saimme jo järjestettyä äidin hautajaisetki, ne olivat helpot suunnitella koska äiti oli jo suunnitellut ne valmiiksi paperille. Se auttoi meitä paljon, saadaan niin äidin näköinen siunaustilaisuus <3

Äiti oli minun elämäni sankari.

Hyvää matkaa äidille , rakkaudella Noora.