Äidin loppupäivät

Nyt on tullut se pelottavin hetki , äidin viimeiset elinpäivät. Ja se tuli yllätyksenä ja shokkina vaikka olen tiennyt tämän päivän tulevan 9 kuukauden aikana jonakin päivänä ja olen itseäni valmistautunut siihen ja tehtyt äitini kanssa surutyötä.

Nyt on sunnuntai, äiti kävi vielä tiistaina kaupassa, sitten alkoi alamäki. Perjantaina oli todella väsynyt. Eilen lauantaina väsymyksen lisäksi hänestä tuli sekava eikä ollut syönyt tai juonut perjantain jälkeen mitään, hän ei enään pystynyt istumaan ja väkisin istui ja hikoili. Äiti vietiin eilen illalla lanssilla osastolle.

Osastolta kerrottiin eilen että äiti on todella voipunut ja hiipuu pikku hiljaa pois ja että soittavat minulle yöllä jos voinnissa tapahtuu pienikin muutos huonompaa. Puhelua ei tullut onneksi yön aikana, en pystynyt nukkumaan melkein ollenkaan, lähdin silti aamu 6ksi töihin. Sitten tuliki se puhelu töiden jälkeen ja pyydettiin minut sinne ja saan olla äitini luona osastolla yötä ja nukkua hänen vieressä. Äidille noussut kuume ja ei jaksa enään keskustella.

Kohta puoli lähtee juna mulla äidin luo, meillä välimatkaa 100 km. Mieheni jää onneksi lapsien kanssa kotia.

Tää tuntuu ihan kamalan väärältä, miksi minä joudun toisenkin vanhempani menettää tai miksi juuri nyt. Olisin halunnut olla äitini kanssa vielä vuosia! Äitini on minun paras ystävä, tuki ja turva. Äidin kanssa ollaan koko minun aikuisikäni juteltu puhelimessa päivittäin, siis päivittäin kohta 11 vuoden ajan! Ja nyt sitä hetkeä ei enään ole. Minulla on ihan älyttömän ikävä äitiä jo nyt! Miten täsä pääsee etiäpäin….

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *