Tässä artikkelissa kerron äidin syövästä, siitä hetkestä kun todettiin —> tähän päivään asti. Jos vaikka joku saisi vertaistukea ketkä ovat samanlaisessa tilanteessa. Päivittelen äidin syövästä silloin tällöin tänne ! 🙂

Marraskuun 2020 viimeisinä päivinä äiti soitti ja valitteli kylki kipua ja pyysin menemään lääkäri, mutta ei hän ole käynyt moniin vuosiin lääkärissä niin eihän hän lähtenyt. Siitä pari päivää äidin mies vei hänet päivystykseen kun äiti oli aamulla valkoinen kuin aave, oli oksennellut yöllä, heikossa kunnossa ja kylkikipu oli lisääntynyt.

Äiti laittoi mulle viestiä että hänellä munuainen suurentunut, verikokeiden viitearvot ovat kaikki koholla, aloitettiin antibiootti korkean tulehdusarvon takia ja jäi odottelemaan ultraa aikaa. Minä olin silloin kaupungissa asiolla meidän vauvan kanssa. Odotin lisätietoja ja toivoin että ei ole mitään vakavaa eikä mielessäkään käynyt että voisi olla edes.

Sitten tuli uusi viesti, se on kasvain.

Minun teki mieli itkeä ja tuntui etten pysy enään pystyssä. Kokosin itseni ja hypättiin vauvan seuraavaan linja-autoon että pääsen äkkiä kotia. Linja-auto matkalla en uskaltanut katsoa ollenkaan puhelinta etten siellä ala itkemään tai panikoimaan.

Päästiin kotia ja oli tullut lisäviestejä että munuainen on kuoliossa jossa kookas kasvain, etäpesäkkeitä maksassa ja levinnyt vatsan imusolmukkeisiin. Äiti ei voinut puhua puhelimessa enkä varmaan minäkään olisi pystynyt kun itkin ja olin aivan shokissa. Mietin vain että kuinka paljon meillä on aikaa, ei äidillä voi olla syöpä , ei se saa kuolla pois. Seuraava tieto olikin että ei ole parantavaa hoitoa eikä voi leikata.

Äiti sairastaa agressiivista levinnyttä parantumatonta munuaissyöpää.

3.12.2020 oli se päivä jolloin tuntui että maailma pysähtyi, monta päivää meni itkiessä ja oli ihan sumussa ne päivät. Siittä lähti sitten tämä syöpätaistelu joka jatkuu vieläki, se on ihme. 2021 tammikuun lopussa äidille aloitettin syöpää hidastava lääkehoito, että saa muutaman kuukauden lisää elinaikaa, siittä tuli hirveät sivuvaikutukset, oksentelua ja syöpäkivut lisääntyivät.

Maaliskuussa 2021 yhtenä päivänä äiti ei osannut käyttää puhelinta, se soitti mulle ja itki miksi soitan hänellä sään kautta ja mikä tähän on kun kuuluu sinun ja hän on minun kanssa ulkomailla ja näki harjoja. Soitin äidille ambulanssin. Se ilta taas oli sellainen että nytkö se äidin lähtö onkin, nyt jo! Yöllä puhuin lääkärille puhelimessa ja hän kertoi että äidillä on vakava verenmyrkytys sekä aivokuume että siksi on eri persoona ja harhainen. Käski tulla niin pian kuin mahdollista katsomaan äitiä. Valvoin koko yön ja pidin puhelinta kädessä jos minulle soitetaan äidistä. Hyppäsin aamun ensimmäiseen junaan ja menimme äidin miehen kanssa sairaalaan. Äiti oli silloin tosi harhainen ja ei tiedetty jääkö hän sellaiseksi ”höpöksi” , ei se meitä olisi haittanut, hänhän olisi vielä täällä meidän kanssa! Ihme ja kumma viikon sisällä äidin virus aivoissa parani sekä verenmyrkytys oli selätetty kahden antibiootin voimin.

Ennen kuin hän pääsi takas kotia otettiin TT-kuvat ja siellähän näkyi että syöpä edennyt, syöpä lääke lopetettiin eikä aloiteta uutta äidin kunnon takia. Äiti kerkesi syödä syöpälääkettä 5 viikkoa.

KEVÄT 2021

Kevät meni siinnä että koitin saada itseäni kuntoon, masennus pahentui ja aloin saamaan paniikkikohtauksia. Kävin äidin luona 100 km päässä aina kun vain pääsin, yleensä kerran viikossa, ne reissut olivat tosi raskaita minulle, joka kerta kun matkustin takaisin kotia junalla, ne matkat meni kyynel poskessa ja miettien oliko tämä nyt se viimeinen kerta. Olin myös tosi väsynyt pari päivää reissun jälkeen.

Olin aloittanyt äitiysloman jälkeen hoitoalan työt uudestaan helmikuun alussa, töistä ei tullut mitään.

En voinut keskittyä mihinkään, itketti, olin allapäin ja väsymys oli aivan kamalaa, tuntui että silmät painautuu kiinni vaikka olin ollut vaan pari tuntia töissä ja vielä tunteja edessä ajatellen kuolenko minä tähän väsymykseen ja näkeekö kaikki ettei mulla kaikki ole ok, piti esittää iloista vaikka todellisuudessa olin aivan rikki.

Oli pakko hakea sairauslomaa että pystyn keskittymään äitiini ja samalla omaan hyvinvointiin. Se oli oikea ratkaisu!

Sain kerättyä voimiani, nukuin monta kertaa päivässä päiväunet, pienin tytöistä oli aloittanut kuukautta ennen perhepäivähoidon ja hän oli muutaman kerran viikossa siellä että saan levähtyä sekä että lapsi tottuu olemaan hoidossa. Tein äidin kanssa yhdessä surutyötä, otin itselleni äidin valtuuksia että pystyn hänen asioita hoitamaan sekä suunniteltiin hänen hautajaiset, haluanhan minä äidilleni täydelliset hautajaiset ja muistotilaisuudet ja sellaiset mitkä hän haluaa.

Pääsin toukokuun alussa takaisin töihin, osasairauspäivärahalla, työnajan lyhennys 7,40 tunnista 4,40 – 5 tuntiin oli sopiva minulle vaikka ensin tuntui tosi hassulta sekä nololta. Tuli todella hyvä olo itselleni ja olin itsestäni ylpeä kun jaksoin olla töissä, jaksoin töiden jälkeen olla lapsien kanssa ja tehdä kotihommia. Jaksoin vihdoin iloita, ne pienet asiat olivat minulle suuria! 🙂

KESÄ 2021

Nyt tää kesä on mennyt ihan kivasti ja nyt olen vielä viikon kesälomalla. Sain hommattua esteettömän asunnon äidille ja hänen miehelleen, että äidin on helpompi liikkua pyörätuolilla. Ja sain hommattua äidille lisää apuvälineitä vessaan ja rollaattorin, antaa varmuutta kävelyyn, yhtenä aamuna sain äidiltä viestin että hän on kaatunut kun eivät jalat kantaneet.

Äiti on kevään ja kesän aikana kuihtunut todella paljon, joka kerta kun nään hänet on aina huonommassa kunnossa. Äidin kivut ovat suurentuneet ja kipulääkitystä lisätään ja kokeillaan eri vaihtoehtoja mikä äidistä tuntuisin hyvältä ennen kuin siirrytään kipupumppuun.

Yritän monesti piilottaa suruni että teen paljon asioita enkä halua pysähtyä, silloin mieheni pyytää minua pysähtymään kun monesti tulee sitten väsyneenä iso romahdus ja väsytän itseni. Mieheni on ollut todella suuri tuki, hän on ollut lapien kanssa, oon nukkunut päiväunia ja saanut vain olla jos on sellainen päivä ollut.