Farsseista osa 1.
Aloin kirjoittaa tätä postausta mielessä ajatus että lataan joka ikisen tarinan samaan pakettiin. Sit tajusin että ei juma tää eka tarina on jo niin pitkä että pakko halkoo tää osiin tai kadotan teidät… Tässä siis ensimmäinen osa karmeimmista treffeistä joilla oon saanut kunnian itseäni nöyryyttää kasvattaa.
Sivusin näitä muutamia katastrofeja Tinder-postauksessa, mutta haluisin palata nyt niihin uudelleen. Ai miksi? No siks, että jokainen teistäkin tajuais että jumalauta näitä farsseja ei tapahdu vaan yksinomaan sulle, ja sulle ja sulle. Vaan myös mulle, ja sille ja tolle. Eikä niiden saa antaa lannistaa, vaan ottaa ne lupana oikeasti nauraa itselleen ja sille että ei siltikään luovuta, vaikka universumi tuntuu linkoovan välillä ämpärillisessä sinkkuripulia.
Tapaus 1: Veturikuski, kesäkuu 2014.
Ah mikä ihana herrasmies. Kyseessä ei ollu käytännössä treffittreffit vaan tapaaminen joka muutti seuraavalle päivälle sovitut oikeat treffit. Tää oli aikaa kun en asunut vielä Helsingissä, mutta olin matchannyt Tinderissä tän tatuoidun pitkän ja noh hauskankin helsinkiläissällin. Olin viettämässä viikonloppua kaupungissa kaverin valmistujaisten vuoksi, ja oltiin sovittu Veturikuskin kanssa treffit juhlia seuraavalle päivälle.
Itse juhlapäivänä aloiteltiin aika ajoissa juhlahumu ja siinä vaiheessa kun siirryttiin baariin puolenyön aikaan niin oltiin yksi jos toinenkin aika linkuissa. Just kun oltiin saatu tilattua juomat ja löydettyä oma pikku örinäsoppi baarista, piippaa puhelin ja Veturikuski laittaa viestiä. Oli päässyt duunista aiemmin ja halusi tulla moikkaamaan. No mä sanoin että ei nyt hyvä idea, hän selvinpäin, mä kaukana siitä, enkä haluaisi ensikohtaamisen olevan tällainen. Hän inttää, haluaa väkisin tulla. Luovutan ja sanon että no tule sitten saatana. Räpiköin paniikissa pari tuoppia vettä naamaan mutta tuskin tilanne yhtään parani.
Hän saapuu, koputtaa olkapäähän tanssilattialla. Käännyn, ja ah mitä hittoa miten se on muka kuumempi kun kuvissa? Eihän se nyt näin mee! (Unohdin niiden aiemmin nautittujen 162,25 alkoholiannoksen vaikutuksen havainnointikykyyn). Poika vaikuti hauskalta, hengaili siinä mun ja muijien kanssa tuopin, parin verran jonka jälkeen kysy että josko voitais lähteä kahestaan johonkin. No mä siihen että mikä ettei ja siirryttiin porukasta pois baarikompleksin toiseen kuppilaan.
Mun mielestä meillä oli nastaa. Istuttiin, juteltiin ja jotain pussailtiin. Aivan puskista tyyppi nousee ylös ja sanoo että ”Mä lähen nyt menee!” Mä siinä tietty aivan et whaaaat, luulen et heitti jerryä ja nauran päälle. Tässä kohtaa tyypistä näkyy enää selkä kun se on matkalla narikkaan. No mä lähen perään ja siinä vaiheessa ku mä otan kamojani narikasta ni tyyppi on jo pihalla. Pääsen ulos, se heittää moikat ja lähtee menee. Mä jään yksin seisoo baarin pihalle miettien et ”Mitä helvettiä tossa just kävi?” Soitan sille tyypille ja se sanoo että
”Älä nyt ota tätä mitenkään ittees mut oot tosi raskas humalassa, enkä mä jaksa humalaisia ihmisiä kun oon ite selvinpäin.”
Mitä vittua? Jos lukee tarinan alkupäätä niin itsehän se itselleen kutsun osaksi mun bailuiltaa intti. Mut hola bitches, raskas kännissä! Sovittuja seuraavan päivän treffejä ei koskaan tullut. Loppupeleissä oliko harmi? Miettikää kaikki puheet paksulla Savon murteella… Sillä sieltä se oli kotoisin, major turn off anyway. Täytyy myös puolustuksekseni sanoa, että monella adjektiivilla humalamua on kuvailtu mut tää on eka kerta kun raskaaksi sanottu.
TSUKUTSUKU TUUT TUUT!
Ps. Eilen olin hyvillä treffeillä.
Pps. On ne pojat välillä varauksetta 5/5.