Fiiliksistä

No miten tässä nyt jumalauta näin taas kävi?

Ihanan pojan kanssa treffeillä ja oli niin hauskaa et vooooooihan perkeleenvittu. Tyyppi heittää nokkelaa läppää, on fiksu, kunnianhimoinen ja moni ajatus sekä arvomaailma täsmää yks yhteen. Kohtelias ja huomaavainen. Nätti silmälle. Vähän nörtti mutta viileällä ja sympaattisella tavalla. Jo vartin jälkeen miettii että joko tota tyyppiä vois pussata. Mutta ei sitä sitten kehtaa tai uskalla ja treffit päättyy siihen että vähän niinku varkain musautat suukon käkättimeen kun toisella on lause kesken. Molempia naurattaa ja suukkouusinta otetaan ilman yllätysmomenttia. Seuraavasta tapaamisesta puolisovitaan ja lähdetään eri suuntiin. 

Kävelet kotiin kiihtyvässä tihkusateessa. Hymyilyttää ja tekis mieli huutaa ääneen että ”KÄÄÄÄÄÄÄK MITÄ TOSSA ÄSKEN TAPAHTUI!”. Samalla oot vähän ylpeä ettet edes yrittänyt viedä sitä söpöliiniä ekoilla deiteillä himaan. Vaikka salaa vähän halusitkin. Kaikki on hyvin, varma fiilis siitä että molemmilla oli nastaa ja että molempien odotukset täyttyi.

Seuraava päivä tulee. JA BOOM! Yhtäkkiä huomaat taas tanssivas analyysitanssia munankuorien päällä kynsivallit verillä. Entä jos? Mut eihän se vois olla… Miks se olis? Miks se haluais? Miks mä olisin tarpeeksi? Miks mä haluaisin?

Ja sitten lähtee viesti panokaverille. ”Pitäskö hässiä?”, siinä kaksi helppoa sanaa ja tapa päästä suurimmista ahdistuksista eroon. Suhde jossa ei tarvitse analysoida omaa riittävyyttään ja kelpaavuuttaan, jossa ei tarvitse olla eikä ole haavoittuvainen.

Valtakunnassa kaikki hyvin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *