Omistettu rakkaudelle (ja ehkä vähän myös unelle)

Syystä että arki alkaa seitsemän minuutin päästä (klo23.53) rullaamaan taas perheessä normirytmiä (paitsi, että mies vielä hereillä), niin muutan bloggaajapersoonani keskiyönrytmin päivärytmiksi. Eli perinteisen päivän kommelluksen osion saatte luettavaksi huomenna. Tämän yön aion pyhittää aviomieheni pussailuun. (Unissani siis todennäköisesti. Ei pikkulapsiperheessä äidit ja isät jaksa käyttää viimeistä lomayötä valvomiseen. Uni on arvokasta. Toivottavasti muistan sen sittenkin, kun lapseni teineinä nukkuvat yli puolen.päivän. Niin se elämä vissiin tasottaa unenmäärän vakioksi.)

Aamusella tötteröpäätyttäret yritti samanmoisia kampauksia. Välillä pohdin, että onkohan Minni vaihtunut laitoksella, kun itse en kyllä 1-vuotiaana näyttänyt millään tavalla tuolta. Minni on sorja ja aurinkoinen elovenaneito, minä olin jokseenkin vartalomalliltani michelin ukko. Tukka piikkisuora ja pikimusta kuin mörrimöykyn pesä korpikuusen kannon alla. Minulla oli myös kolme leukaa ja hymyilin harvoin. Vaan siitä se sitten ulkomuoto alkoi tyttömäistymään, kun puhumaan opin. Ei se pihlajakaan kahta taakkaa vuodessa kanna. (Tätä en muuten muistanut esittelytekstissä itsestäni varotella; että silloin tällön päästän ilmoille vanhan kansan sanontoja, joita ei varmaan tällä vuosituhannella käytä enää muut kuin minä ja Hannes Hynönen.)

Ollaan Mihkun kanssa nyt otettu teho-opiskeluun pikkusiskon rakastaminen. Tai siis se alkoi aiheella: ”Pikkusiskoon kohdistuvan suoran fyysisen väkivallan vähentäminen”, mutta suloisia helmiä seassa nykyään jopa pari kertaa päivässä. Aamulla on kiva sylityksin katella telkkaria. Eli siis todennäköisesti teksti-tv:n urheilu-uutisia, kun isi unohtanut ne päälle. (Kyllä. Mieheni kattoo teksti-tv:tä ja muistaa ulkoa ne sivunumerot ja Ylen sivut vaan kelpaa. Epäilen välillä Mikon elävän mielessään sitä aikaa, kun Rovaniemellä näkyi vaan kanavat 1 ja 2. Eikä siitä ees oo kovin kauaa, heh. Lapsuudessa kesällä oli aina parasta, kun pääsi serkkujen luo Kokkolaan, kun telkkarieohjelmien välissä tuli mainokset.) Mieheni myös yleensä jättää sitten Ylen kanavan päälle, eli saattaa ne lapset tuijottaa ohjelmaa nimeltä ”Mika Waltari Tunturikatu 13” tai ”Niksi-Nella”. Ihan sama mikä kellonaika niin kuitenkin ykköseltä ja kakkoselta tulee ohjelma, jossa juuttipukuiset maailmanmatkaajat istuu ringissä jonkun hylätyn punaisen vanhan koulurakennuksen takapihalla ja keskustelee laulamalla..

Ja sitten rakkautta doggystylellä. Cesar Milanin sielu on varmaan kulkeutunut Mihkun kroppaan, koska hellii ja opastaa koiria aina niin kovin. Eipä haittais yhtään, vaikka poikani olisi seuraava Koirakuiskaaja. Milan oli Pertti Vilanderin ja Timo Vakkerin ohella mielestäni yksi maailman koirankasvatusjumalista, tiedoksi vaan. Yaki saa kyllä osakseen sellaista vääntöä ja kääntöä päivien mittaan, että eipä tienny olevankaan, kun Unkarin pustilta musti tänne muutti. Itsehän lapsuudessa raahasin harva se kerta peiton ja tyynyn kodin tuulikaappiin, kun Jesse-koira oli päästetty siihen ulkoa nukkumaan pakkasten takia.

Lopulta siihen pusutteluosastoon ja maailman ihanimpaan mieheen. Jospa huomenillalla jopa päästäisiin samaan aikaan nukkumaan. Toisaalta kyllä on aina piristävää kömpiä unissaan puhuvan viereen, kun sieltä voi odottaa ihan mitä vaan. Ja Mikko on sitä potenssiin sata. Se ei vaan mutise paria sanaa unisena, vaan kirkkain silmin keskustelee esim. politiikasta tai urheilusta, joista minulle taas minimitiedot, jos edes sitä, niin hankala arvioida mikä totta ja mikä ei. (Ja näin ollen tämä ei myöskään kartuta minun tietotaitoa siis kummassakaan aihealueessa.) Eikä ukkonen ite muista aamulla mitään. Ja tilanteen tekee hankalaksi vielä se, että kun tämä yhdistetään Mikon tapaan hereilläkin aloittaa juttujen kertominen esihistoriallisista ajoista läpi tarinan kannalta merkityksettömien juoni- ja henkilöpolkujen puujalkavitsimäiseen loppuhuipennukseen, niin koskaan ei voi yöllä tietää, että onkohan se oikeasti täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vai täydessä REM-vaiheessa. Että voiko esimerkiksi sopia lastenhakukuvioista tai auton katsastukseen viemisestä. Siinä vaiheessa toki yleensä epäilyttää, kun Mikko lupaa sataprosenttisesti katsastaa lapset huomenna, joskin epäilee ettei ehkä mene nykyisessä kunnossa läpi.

Nyt hyvää yötä, huomenta ja huomenna päivää!