Parhaat asiat ovat sattuman kauppaa – Täydellinen yöpöytävalaisin
Istun tässä makuuhuoneessani kirjoittamassa, kun ilta-aurinko alkaa hiljalleen laskea Espoon ylle. Luna-koira on käpertynyt tuttuun tapaansa jalkopäähän, ja pikku huokauksillaan se vissiin haluaa sanoa ”täällä minä vielä olen”. Näppäimistön valaisee uusi yöpöytälamppu, joka löysi tiensä kotiini yllättävän sattuman kautta eilen.
Makuuhuoneeni on minulle pyhä paikka (älkää muuten ottako tätä liian kirjaimillisesti…). Niinku sanoin ekassa blogissani, viimeisen vuoden aikana olen pyrkinyt luomaan tänne mahdollisimman rauhallisen ja harmonisen tilan, jossa mieli ja keho voivat rentoutua päivän kiireiden jälkeen. Vaaleissa sävyissä sisustettu huone, jossa luonnonmateriaalit – puu, pellava ja villa – luovat lämpimän tunnelman. Viimeinen puuttuva palanen oli juuri tuo yöpöydän valaisin.
Vaatimukseni valaisimelle olivat selkeät, vaikkakin haastavat:
- Orgaaninen, pehmeä muotokieli
- Lämmin, himmennettävä valo (2700K tai lämpimämpi)
- Luonnonmateriaaleja
- Toiminnallisuus lukuvalona
- Sopivuus minimalistiseen sisustukseen
- Pohjoismainen muotoilu
Olen viettänyt lukemattomia tunteja Lapin vaelluksilla ihaillen luonnon täydellistä muotokieltä: pyöreäksi hioutuneita kiviä, tuulen muovaamia tunturikoivuja ja kelopuiden veistoksellisia muotoja. Halusin valaisimen, joka toisi ripauksen tätä samaa luonnollista kauneutta makuuhuoneeseeni.
Ensimmäinen virheeni oli tilata netistä valaisin, joka näytti kuvissa täydelliseltä. Muoto oli kaunis – pyöreä, hieman epäsymmetrinen varjostin keraamista materiaalia. Mutta kun paketti saapui, huomasin heti ongelman: valon värilämpötila oli aivan liian kylmä (4000K), eikä siinä ollut himmennintä. Yritin elää valaisimen kanssa viikon, mutta joka ilta tunsin oloni levottomaksi lukiessani sen valossa. Palasin takaisin vanhaan pöytävalaisimeeni ja jatkoin etsintää.
Ratkaisu löytyi lopulta täysin sattumalta. Olin lounaalla Ravintola Maxillissa ystäväni kanssa viime viikonloppuna, ja päätimme lounaan jälkeen poiketa Helsinki Secondhandiin. En varsinaisesti etsinyt mitään, mutta siellä se oli – täydellinen yöpöytävalaisin. Pellavasta tehty varjostin ja rottingista käsityönä punottu pallonmuotoinen jalka tekivät minuun välittömästi vaikutuksen. Vaikka valaisin ei välttämättä ole kovin vanha, sen luonnonmateriaalit ja orgaaninen muotokieli puhuttelivat minua heti.
Valaisin sopii täydellisesti ”yöpöydälleni”, joka on itse asiassa lipasto. Lipasto on ehkä hieman massiivinen perinteiseksi yöpöydäksi, mutta se palvelee tarkoitustaan erinomaisesti – saan säilytystilaa ja kauniin alustan valaisimelleni. Luonnonmateriaalien yhdistelmä – lipaston puu, valaisimen pellava ja rottinki – luovat juuri sen orgaanisen ja rauhallisen tunnelman, jota olen makuuhuoneeseeni tavoitellut.Huomaan usein hipaisevani valaisimen sileää pintaa ohi kulkiessani. Joskus metsässä kävellessäni tunnustelen puun pintaa, koivun sileää ja melkeinpä silkkimäistä, tai männyn karheaa, rosoista ja jäkälän pehmentämää pintaa. Lampun varjostimen ja jalan pinta on kuin osa luntoa keskellä kaupunkikotia.
Tämä valaisinprojekti opetti minulle jälleen kerran, kuinka tärkeää on kuunnella omaa intuitiotaan sisustamisessa. Vaikka trendi-ilmiöt tulevat ja menevät, aito yhteys luontoon ja sen täydellisiin muotoihin ei koskaan vanhene. Makuuhuoneeni on nyt juuri sellainen kuin sen halusin olevan – rauhallinen pesä, jossa jokainen yksityiskohta tukee levollista tunnelmaa.Ja kun katson tätä valaisinta nyt, näen siinä paljon enemmän kuin pelkän valonlähteen. Näen muistot Lapin vaelluksilta, näen käsityöläisyyden arvostuksen. Ennen kaikkea näen, kuinka tärkeää on ympäröidä itsensä esineillä, jotka puhuttelevat sekä silmää että sielua.
Olen huomannut, että parhaimmat löydöt tulevat usein sattumalta. Tämä valaisin ei pelkästään täytä kaikkia toiminnallisia tarpeitani – siinä on lämmin, miellyttävä valo ja se toimii erinomaisesti lukuvalona – vaan se edustaa myös arvojani. Kierrätetty esine tuo mukanaan oman tarinansa, ja luonnonmateriaalit tuovat palan luontoa sisälle. Luna on myös selvästi hyväksynyt uuden tulokkkaan; se lepää usein juuri valaisimen alla olevalla villamatolla iltaisin, kun luen.
Hyvää viikonloppua kaikille täältä Espoosta,
Jenna (ja Luna 🐾)
P.S. Jos joku sisustusintoilija kiinnostui nyt Helsinki Secondhandista, suosittelen lämpimästi poikkeamaan siellä lounaan jälkeen. Ja kyllä, Maxill on edelleen yksi Helsingin parhaista lounaspaikoista!