Tutustu itseesi
Instrumentin opiskelu ei ole pelkästään itse soittotaidon ja tekniikan hiomista. Tärkeää on myös oppia tuntemaan itsensä.
Millainen minä olen? Äkkiseltään voisi luulla, että tiedostaisi itse, millainen on, mutta meillä saattaa olla virheellisiä ajatusmalleja itsestämme. Ihmiset ympärillämme tekevät tulkintoja meistä ja oma käsityksemme muokkautuu niiden mukaan.
Eräs soitonopettaja vertasi minuutta lyhtypylvääseen, johon on liimattu kaikenlaisia julisteita ja mainoksia. Itse pylväs on se, millainen oikeasti olet ja siihen liimatut julisteet muiden käsityksiä sinusta. Nämä ovat peräisin ehkä jo lapsuudesta, eikä välttämättä enää edes muista, kuka näitä käsityksiä on päällemme liimannut, mutta ne saattavat peittää todellisen minämme.
”You are braver than you believe, stronger than you seem and smarter than you think” – Risto Reipas
Ehkä vanhemmat tai opettajat koulussa ovat sanoneet, että kun sinä olet sellainen ja tällainen. Ja sitten alkaa itsekin uskoa, että ahaa, tämmöinen minä olen. Itse esimerkiksi muistan, että minusta on lapsena puhuttu, että olen niin ujo. Olen vasta aikuisena ymmärtänyt, etten oikeastaan olekaan ujo, vaan introvertti ja ehkä hieman taitamaton sosiaalisissa tilanteissa.
Tehtävänämme on kuoria pois nämä muiden päällemme liimaamat käsitykset ja paljastaa oma todellinen itsemme. Kaikille on varmasti terveellistä tehdä joskus hieman itsetutkiskelua, mutta miksi itsensä tunteminen on niin olennaista muusikolle? Yksi musiikin tekemisen olennaisimpia puolia on tulkinta. Jos musiikki on vain virtuoottista suoritusta, se ei sykähdytä. Siihen täytyy kuulua ilmaisu. Se oma henkilökohtainen pala sisäistä maailmaa, minkä muusikko laittaa esitykseen.
Jos ei tunne itseään, on vaikea osata ammentaa omasta persoonastaan. Ja jos tulkinta ei ole itselle ominainen, se ei ole aito. Mutta tulkinnan esteenä saattaa olla myös ylimääräisiä jännityksiä kehossa. Musiikillinen ilmaisu soittimella vaatii vapaata ja tervettä kehonkäyttöä. Jotta kehoa voi käyttää vapaasti, täytyy olla tietoinen omasta kehostaan.
”Take care of your body. It’s the only place you have to live in.” – Jim Rohn
Oma kehonkuva saattaa olla kuitenkin osin virheellinen. Väärät käsitykset omasta kehosta ja sen toiminnasta altistavat huonoille asennoille ja liikkeille soittaessa. Oma keho on osa soittajan instrumenttia, soitin on vain sen jatke. Onkin tärkeää osata kuunnella kehoaan, jos se yrittää viestittää tarvitsevansa lepoa.
Kaiken tämän lisäksi täytyy tuntea myös omat voimavaransa: Paljonko tarvitsen aikaa palautumiseen, miten rentoudun? Miten oirehdin esiintymisjännityksen tai stressin iskiessä ja miten voisin lievittää oireitani näissä tilanteissa? Kuinka optimoin omaa energian ja ajan käyttöäni?
Voisikin sanoa, että vaikka voimme muusikkoina ajatella musiikin olevan yleisöä varten, vaatii musiikin tekeminen aika paljon myös omaan napaan tuijottelua. Vain sen kautta, että olemme yhteydessä itseemme, voimme olla yhteydessä toisiin.