Kun sattuu

Muusikon työ on hyvin fyysistä.

Muusikoiden keskuudessa on yleistä kärsiä toisinaan kaikenlaisista kolotuksista ja jopa rasitusvammoista. Soittajalla etenkin niska-hartiaseutu, selkä ja kädet saattavat joutua koville.

Tärkein tapa välttää vammoja on suunnitella harjoittelunsa fiksusti. Kuten urheilijoiden, meidänkin tulisi yrittää miettiä, miten kehitämme lihasvoimaa ja palaudumme mahdollisimman tehokkaasti. Toinen olennainen asia on ergonomia – meidän täytyy etsiä itsellemme luonnollinen soittoasento ja hyvä tapa soittaa, jotta emme rasita kehoamme enemmän kuin on tarkoituksenmukaista.

Musiikin tekeminen on intensiivistä ja paineita tuntuu tulevan joka suunnasta. Kivuista ja kolotuksista huolimatta saatamme jatkaa harjoittelua, sillä on vaikea myöntää tarvitsevansa lepoa ja taukoa. Erja Joukamo-Ampuja on kirjoittanut harjoittelusta nettisivullaan (http://www.erjajoukamoampuja.fi/physical-practicing.html) mielestäni hyvin käytännönläheisesti ja opastaa vuorottelemaan kevyempiä ja raskaampia harjoittelupäiviä. Hän myös ohjeistaa eräänlaiseen neljän viikon sykliin, missä ensimmäiset kolme viikkoa kuormitusta lisätään joka viikko ja neljäs viikko on palautumisviikko.

Olen itse aikanaan kärsinyt rasitusvammasta vasemmassa ranteessani. Onneksi en kovin vakavasta, ja vaiva parani parin viikon levolla. Sen jälkeen olen kuitenkin pyrkinyt herkemmin reagoimaan liikaan rasitukseen, pitämään harjoittelumäärät rajallisina ja muistamaan pitää taukoja usein. Siitä huolimatta epäonnistun välillä syystä tai toisesta harjoittelun järkevässä suunnittelussa, ja kipu, puutuminen tai väsymys ovat toisinaan tuttuja tuntemuksia. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että soittamisen ei tulisi olla kivuliasta tai kohtuuttoman uuvuttavaa, vaan nämä ovat kehon viestejä siitä, että jokin on nyt pielessä.

Kivut ja muut oireet ovat ehkä edelleen hieman tabu muusikoiden keskuudessa. On hankalaa sanoa ääneen, että hei, nyt olen treenannut liikaa ja tarvitsen lepoa. Särkyyn tai väsymykseen vetoaminen saatetaan tulkita tekosyinä ja laiskuutena. Mielestäni ei pitäisi tarvita hävetä sitä, että on jokin vaiva, joka täytyy hoitaa. Moni pahempikin ongelma olisi varmaan vältettävissä sillä, että kiinnitetään heti huomiota kehon antamiin varoitusmerkkeihin ja haetaan ajoissa apua esim. fysioterapeutilta.

Hankaluus esimerkiksi ergonomian suhteen on se, ettemme itse aina huomaa omia virheasentojamme tai huonoja tapojamme. Liiallinen voimankäyttö, staattiset jännitykset tai huonot harjoittelutottumukset eivät ensi alkuun välttämättä aiheuta vaivoja, mutta pitemmän päälle saattaa ongelmia kertyä. Opettajalla on tärkeä rooli auttaa oppilasta löytämään hyvä soittoasento, mutta suurimman osan ajasta soitamme muualla kuin soittotunnilla, eikä joku ulkopuolinen ole koko ajan kontrolloimassa, että käytämme kehoamme oikein. Haasteemme onkin oppia itse tiedostamaan kehonkäyttöämme ja korjaamaan sitä, jos huomaamme siinä puutteita.

Tiedostan itse, että omasta kehosta kannattaisi huolehtia paremminkin, esimerkiksi harrastamalla enemmän liikuntaa. Kehoomme vaikuttavat paljon myös muut asiat kuin soittaminen. Lisäksi myöskään esimerkiksi stressin vaikutusta ei pidä vähätellä.

Emme välttämättä mieti soittamisen fyysisiä vaatimuksia, kun keskitymme muusikilliseen ilmaisuun. Jos oikein pääsee flow-tilaan, saattaa riittävä lepo ja tauottaminen unohtua.

Toivottavasti kaikki muistaisivat (minä itse mukaanlukien) kuunnella omaa kehoaan ja antaa itselleen tarpeeksi aikaa palautumiseen!