Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku
Lapsena leivoimme äitini ja veljeni kanssa suuret määrät pipareita ja pullaa jouluksi. Äitini teki taikinat ja minä ja veljeni taiteilimme taikinasta erimuotoisia leivoksia. Kun piparitaikinaa oli syöty vatsat kipeiksi oli minun ja veljeni into lopahtanut leipomiseen. Kun tuoreen pullan tuoksu levisi ympäri kotiamme, menimme keittiöön juoksujalkaa ja maistoimme herkkuja.
Alakouluikäisenä kokeilimme ystäväni kanssa haarukkaleipien leipomista useat kerrat onnistumatta. Usein herkuttelimme pelkällä haarukkaleipien taikinalla kun keksit jäivät raa’aksi tai maistuivat palaneilta. Kun haarukkaleivät eivät onnistuneet , luovutimme ja kokeilimme leipoa mokkapaloja. Ystäväni sisko oli leiponut mokkapaloja joskus ja tiesimme, että luvassa olisi paljon suklaista kuohkeaa taikinaa ja nomparelliöverit. Onnistuimme ja herkuttelimme monta palaa pehmeää mokkapalaa suupielet kuorrutteen peitossa.
Yläkoulussa aloin laajentaa osaamistani sämpylöistä ja mokkapaloista erilaisiin pulliin, piirakoihin, muffinsseihin ja lopulta täytekakkuihin. Tykkäsin leipoa erityisesti korvapuusteja, kinkkupiirakkaa sekä suklaa- ja marjamuffinsseja. En muista tarkalleen milloin tein ensimmäisen täytekakkuni, ehkä noin 15-vuotiaana, mutta mansikka-banaanikermakakku se oli. Olin monesti seurannut kun äitini teki täytekakkuja. Olin monesti myös saanut olla täyttämässä kakkua äidin avustuksella.
Mansikkakakkuja leivoin aluksi useita. Kokeilin eri mansikkakakkureseptejä, koristelin kakut eri tavalla ja kysyin veljiltäni ”rehellisiä” arvosanoja kakuistani. Pian kokeilin tehdä kakkupohjia kaakaojauholla, perunajauhoilla, pienempinä ja suurempina. Kokeilin maustaa kermaa, kokeilin myös lisätä ja jättää jotain kakkuresepteistä pois. Jossain vaiheessa tein ensimmäisen nakukakkuni, eli kakun jossa kermaa ei ole kakun reunoilla vaan kakun kerroksen näkyvät. Sille tielle jäin. Pidän yhä kovasti nakukakuista.
Koska netti oli täynnä houkuttelevia reseptejä, aloin rohkeasti kokeilla vielä jotain uutta ja erilaisempaa. Halusin täyttää korvapuustit uusilla täytteillä ja kokeilla aina uutta sämpyläreseptiä.Kakuissa kokeilin tuolloin eri värejä, koristeluja ja kakkuklassikoita, joita en ollut aiemmin leiponut.
Kesällä 2018 aloin leipoa voi-sokerikakkupohjia, jotta sain korkeampia ja kestävämpiä kakkupohjia. Näin sain nakukakut näyttämään siistimmiltä. Näihin aikoihin ostin myös uusia pursotusvälineitä ja palettiveitsen. Kesällä 2018 tein myös ensimmäiset kakkuni ylioppilasjuhliin, mikä tarkoitti, että kakkuani maistaisi moni vieras. Se oli todella jännittävää. Juhlakakkuja leipoessani minulle uusi voi-sokerikakkupohja meni kerran pieleen, mikä sai minut vielä epävarmemmaksi omien taitojeni suhteen. Opin tuolloin, että täytyisi testata uudet reseptit aina ennen juhlia. Tämän opin osasin huomioida omien ylioppilasjuhlieni kohdalla vuonna 2019. Silloin olin paljon varmempi kakkujeni onnistumisesta ja lopputulokseenkin olin tyytyväinen. Näin jälkeenpäin harmittaa kun omia ylioppilaskakkujani en tullut kuvanneeksi kunnolla kaiken muun juhlakiireen keskellä. Loppukesästä 2019 oli myös pikkuveljeni rippijuhlat. Nekin kakut onnistuivat oikein kivasti, mikä toi jälleen itsevarmuutta leipomiseen.
Juustokakkuja en ollut ennen kevättä 2019 tehnyt koskaan, sillä olin vannoutunut täytekakkujen leipoja. Veljeni kuitenkin ehdotti minua kokeilemaan juustokakun leipomista. Koska itse juustokakku oli nopeaa tehdä, panostin koristeluun. Veljeni sai juustokakun armeijasta kotiutumisen kunniaksi. Samoin juustokakkujen suosion vuoksi sama kakku päätyi minun ylioppilasjuhliini ja veljeni rippijuhliin. Eikä sitä voi kieltää, etteikö se olisi herkullista ollutkin. Tämä kakku on vain hieman tylsä tehdä. ;)
Syksyllä 2019 muutin pois kotoa. Yksiöni pieni keittiö ei tehnyt kakkujen leipomista helpoksi, joten leivoin kakut vanhemmilla käydessäni.Yksi suosikkikakuistani viimeisen vuoden aikana maun puolesta on ollut kinuski-puolukkakakku, jonka leivoin isäni syntymäpäivänä. Täydellinen raikkauden, kirpeyden ja suolaisen kinuskin yhdistelmä, ah! Tästä tein itsenäisyyspäivänä minikakkuleivokset. Niistä löytyy kuva instagramistani, @annamakkonen, Kakkuja-kohokohdastani.
Vuonna 2020 kakuissani olen hakenut hieman viimeistellympää lopputulosta, mutta koristelua rennolla otteella. Yleensä en suunnittele koristelua, vaan katselen fiiliksen mukaan kauppojen hyllyjä läpi ja mietin mitä niistä voisi tehdä. Asettelen valitsemani koristeet pala kerrallaan ja katson sitä mukaan mikä voisi näyttää kivalta. Makumaailmoissa pyrin yksinkertaisuuteen ja raikkauteen. Haluan suklaakakunkin olevan raikas. Lisäksi pyrin hyödyntämään sesongissa olevia herkkuja. Tulevissa kakuissani aion kokeilla reunakalvoa ja voikreemiä, sekä panostaa koristeisiin tekemällä nekin itse (esim. marenki- ja keksikoristeet). Parasta koko hommassa onkin, että aina voi ottaa opiksi ja parantaa ensi kertaa varten. Eikä haittaa, vaikka täydellinen kakku tippuu maahan (niinkin on käynyt), koska ei-niin-kaunis kakkukin maistuu varmasti hyvältä. Alla kuvia vielä tämän kevään kakuista.
Kiitos, että luit kakkupostaukseni!
Kakkujentäyteisin terveisin,
Anna