Ovulaatio hyödynnetty!

Huihui, ensimmäinen virallinen yrityskerta on startattu tapahtumien jälkeen, vielä kylläkin ihan luomusti. Ja ne tsäännsit nyt on aika huonot, niin tokkopa tästä taas paksuks tullaan, mutta oli hauskaa laskea, että ovulaatio on nyt! Mies housut alas :DD Kolmen vuoden päästä se ei enää tunnukkaan niin hauskalta, mutta oli kiva muistella vähän muistoja. Tai?? 

Kyllä spontaani seksi aina on kivaa. Varsinkin kun tätä ei oltu odotettu mitenkään vaan ihan yks kaks tajusin, et heeei nyt saattaa olla oivat päivät. Sitten vain tarkistus ja jotta miten ois? Ja mukaanhan se lähti:)

Jotenkin se tuntui tunteiden tasolla eritavalla. Siis nythän yritettiin sitä pikku kakkosta. Jos tuun raskaaks, pelottaa jos ja kun en tuu raskaaks, pelottaa. Jos venytetään yrittämistä pidemmälle, pelkokerroin saattaa nousta ja taas nyt kun kaikki on tuoreessa muistissa niin pelkokerroin on todella korkealla. 

Tuskin koskaan saadaan enää normaalilla peloilla varusteltua raskautta, vaan mukana on aina hybersupermega pelot. Mutta takaraivossa on myös onneksi, onneksi tieto siitä, että minua ei enään yksin raskauden kanssa jätetä. Vaan saan ekstraseurantaa vaikka ei sekään mitään poista, mutta toisi toivottavasti mielenrauhaa. Ja vielä ei olo ole kumminkaan sellainen, että voisi luovuttaa. Kyllähän meidän enkelirakas tykkäisi pikkusiskosta tai pikkuveljestä <3

Ou nou, mihin me taas päämme laitettiin?

Tulevaisuuden (ehkä) pikku kakkonen, onnistutaankohan me koskaan?

suhteet oma-elama raskaus-ja-synnytys
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.