Vatsan ensimmäinen h-hetki lähestyy.

Minä ajattelin tänään leikkiä oikein naista ja lähteä shoppailemaan! 

Viime kerrasta on öö…………………ei hajuakaan! Tai netistä on tullut muutamia perusjuttuja tilattua, mutta tämä kotielämä ja sängyllä alun makoilu vei lievästi sanottuna ison lohkareen normi elämästä. Ja NYT minä palkitsen itseni. Kerta kunto ja kaikki antaa myöden.

Tarvitsen neuleen syksylle/talvelle sekä nilkkurit. 

Sitten voin patsastella upean pyöreän vatsani kanssa ylpeänä <3 Aion tehdä sen, enkä aio antaa pelolle niin suurta valtaa, että piilottaisin tämän söpön kummun keskivartalollani. Rakastin raskausvatsaa jo viimeksikin hurjasti ja nyt olen jo ihan hullaantunut siihen myös. Pidän siitä kun siihen alkaa muodostumaan tasaisen pyöreä muoto. Tähän mennessä olen vielä yrittänyt piilottaa itseni telttoihin ja varmasti tulen tietyissä tilanteissa edelleen sitä yrittämään, mutta pikkuhiljaa kuoriudun kaapistani. 

Kuoriutuminen hiukan pelottaa, sillä sitten se on taas esillä ja muidenkin ihmisten tiedossa. Siellä on ”taas” pullat uunissa. Ja sitten tulee huokailua, onnitteluita ja tsemppejä. Sitten jos kaikki menee taas pieleen, niin sitten saan taas selitellä minne se maha katosi, missä se vauva on ja se on raskasta. Nythän minä olen jo kuullut kautta rantain kommentteja, että miksi NE EIVÄT TEE toista lasta? Niin yritystä kyllä on ollut, mutta. Nykyaikana luulis tietoa ihmisillä riittävän mediastakin johtuen. On sellainenkin asia kuin lapsettomuus. Silloinhan niita lapsia VAAN TEHDÄÄN. Anteeksi lievä katkera sävy muutamissa lauseissa. No mutta siihen takaisin, että mitä jos sitten taas sattuukin jotain kamalaa? Ku ei edes kaupassa voinut käydä itkemättä. Ihmiset vaan tulivat suoraan utelemaan ja kyselemään. Huoh. Nyt sanon, että se oli ihan kamalaa! Kun koko suru olisi pitänyt avata jogurttipurkkia valitessa.  Siihen ei toivottavasti enää jouduta, vaan toivotaan että tämän patsastelun saisin viedä loppuun saakka ja näyttää vauvaani sen jälkeen. TÄSSÄ HÄN ON! <3 

Ehkä uudet syysvaatteet auttaa vatsan paljastamista? 😉 Mitä luulette?

Ainakin tämä pikku kakkonen tuntuisi olevan innoissaan äipän tulevasta shoppailupäivästä, kun pikku hipaisut vain vahvistuvat ja nyt tuntui ihan oikea kevyt potku <3

Mukavaa lauantaita!