Energiat vähissä.
Rakastan joulua. Joulun odotusta. Ja nyt joulumieli pitäisi alkaa olemaan ylimmillään kun punaisia yksityiskohtia saa lisäillä jo ”mielin määrin” pitkin kotia.
Mutta mitä vielä. Minua painaa niin painava väsymys harteilla, että alkaa kyllä masentaa. Olen saanut alun jatkuvan kuvotuksen seurakseni, myös näille viimeisille viikoille. Myös minun verenpaineeni huitelee jo liian matalalla ja rautakuurillakin ollaan. Eli väsymykseen on kyllä selkeät tekijät ja myöskin huonoon oloon.
Sillä varsinkin tuo alhainen verenpaine aiheuttaa kuvotusta ja etovaa oloa. Olisi silti ihan mukavaa jaksaa edes viiteen saakka jonka jälkeen alkaa hömppäohjelmat teeveestä ja saa niidenkin varjolla löhötä sohvalla. Nyt se on jo aikaistunut ja vaikka olisin herännyt kahdeksalta niin kahdentoista aikoihin alkaa energiat jo loppumaan. Varsinkaan jos olen yhtään mitään yrittänyt aamupäivällä tehdä.
Kauheasti en kuitenkaan edes voi tehdä. Pyykkien pyörittämisessäkin on mietittävä, ettei ole painavia pyykkejä joita humpsauttaa suoraksi.
No mutta muutenkin, kun on makoillut lähes koko raskauden alkaa se joskus nyppimään ihan toden teolla! Ja vaikka motivaatio on suuri kun motivaattorina toimii tietysti vauva, niin silti välillä tylsyys ja yksinäisyys ottaa niin kovasti aivoon, että vaan itkettää. Ja sairalloiseksi tekee sen, että jos mies lähtee vaikka kauppaan, niin mietin todella tarviinko sieltä yhtään mitään, että vain saisin tänne seuran nopeammin kotiin. Eikä hänen tarvitsisi käyttää aikaa etsiessä minulle asioita.
Supistukset on siinä määrin lisääntynyt, että en ihan jokaiselle kauppareissulle kyllä enää lähde mukaan.
No joo, oikeasti kohokohtia viikoissa on joka toinen viikkoinen neuvola ja joka toinen viikkoinen ultra. Eli joka viikolla jotain. Ja luksusta on myös viikot jolloin sattuu psykologiaika. Silloin saan puhua suuni puhtaaksi. Ja saan keskustelua. Muutoin tämä elämä alkaa olemaan todella masentavan yksitoikkoista ja joulumieli näin ollen hyvin kateissa.
Enhän minä voi edes verhoja enää vaihtaa. Yksikertaisesti en uskalla nousta keikkumaan enään katon rajaan, kun hemoglobiinin ja verenpaineen yhteinen alhaisuus aiheuttaa sen verran päässä huippaamista, että ei kiitos.
Muutoin raskaus voi hyvin. Vauva on kova ilmoittamaan itsestään ja tilan käydessä yhä ahtaammaksi liikkeet ovat ihanan pitkiä myllähdyksiä <3 Melkein voin välillä ottaa kantapäästä kiinni kun niin kovin ängetään. Mutta vauva pysyy tällä hetkellä silti vain yhdessä paikassaan ja siitä monottaa menemään.
Tarjonta on jo muuttunut ja vatsa on valahtanut alas. Rintojen alla ei ole enää niin kova paine ja tilaan on tullut paljon. Hengitys näistä muista sivujutuista johtuen on silti hankalaa. Sen sijaan haarovälissä alkaa tuntumaan täydeltä. Kenkiä on todella vaikea laittaa jalkaan ja en olisi koskaan uskonut, että voin kuitenkin niin notkea olla, että saan jalkani täysin siirrettyä sivuun. Eli kenkien laitossa asento on haaravaaka :D Ja kylkiä venytetään sivureittä kohti ;)
Myöskin minun normaali toppatakki menee taas kiinni vaikka vatsa on kasvanut. Muutamia viikkoja sitten se oli vain haave kun vatsa oli niin ylhäällä pystyssä, mutta nyt kun se roikkuu suurinpiirtein polvissa niin kas kummaa kun vetskari meneekin kiinni. Hyvä niin, mutta taitaa minun upouusi äitiystakki jäädä käyttämättä kun se on vieläkin ihan jätti suuri!
Että varsinaisesti raskausasiat on kaikki mallillaan. Tämä voimattomuus, energian puute ja itsekseni päivät pitkät kotona makoilu alkaa käymään vaan hermoille. Mutta loppua kohti. Kohta täällä on mahdottomasti elämää ja väsyttää sen takia ;) Mutta sittenpähän pääsee pian ulkoilemaan ja liikkumaan. Voi kuinka odotan uutta vuotta kaikkinensa!
En suostu olemaan varsinaisesti masentunut nyt, vaikka yleishabitus juuri sellainen onkin.