Jos kouluun äitiysloman jälkeen?
Olen pyöritellyt erilaisia koulutusmahdollisuuksia mielessäni, mitkä voisin aloittaa ensi syksynä. Jos kaikki menee niinkuin pitää, mieheni jäisi vielä sitten viiden viikon isyysvapaalle hoitamaan lasta kotiin ja sen jälkeen yrittäisimme löytää hyvänsävelen lastenhoidossa, ettei pikkuista kuitenkaan tarvitse viedä vielä täysipäiväiseen hoitoon.
Miljoonia asioita olen jo pyöritellyt mielessäni, miten mikäkin voisi onnistua. Ja koen parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi uudelleen kouluttautumisen aikuiskoulutuksen kautta. Toki tukiasiat ovat vielä ihan hepreaa, mutta uskon että ajan kanssa niihinkin pystyy hetkellisesti sopeutumaan. Koulutus mitä olen jo katsellut kestäisi 1v3kk. Ei paha aika. Sinne toki pitäisi vaan vielä päästä.
Tämän hetkinen työ mistä nyt onnellisesti olen sairaslomalla, on sellaista että siellä kyllä ahkera rahoiksi pääsee, mutta se on jatkuvaa joustoa. SIIS JATKUVAA. Jos työ vuoro olisi vaikka 10-17, saattaa todellinen työaika olla 10-20.00. Ja niihin olisi vain suostuttava. Pikemminkin niin, että useammin joustat kun sanot, että tänään on lähdettävä oikeaan aikaan. Ja voihan niin tehdä, mutta vuokrafirma ja tunnit loppuvat hyvin lyhyeen monen ei sanan jälkeen. Eli lapsiperheen kanssa ei onnistu. En minä voi koko päivää viettää pois kotoa. Ja vaikka olisikin pitkiä vuoroja. Täytyy minun useimmiten tietää milloin oikeasti pääsen kotiin. Eikä niin että useammin on tilanne se etten tiedä pääsenkö oikeastaan vasta sitten kun koko pulju menee kiinni. Ihan sama olisinko tullut aamuun vai iltaan.
Olenkin huomannut, että tuolla alalla on hyvin pieni osa perheellisiä ihmisiä. Tai sitten he ovat miehiä, joilla puolisot ovat ”tavallisissa” töissä ja näin ollen pystyvät pyörittämään sitä kotiarkea. Lähestulkoon kaikki naiset jotka vahemmiksi ovat tulleet, ovat vaihtaneet alaa. Niin se vain on.
Eikä minun myöskään ole mitään järkeä tässä maailman tilassa lähteä takaisin yrittäjän maailmaan. Se raha vasta onnetonta on. Eikä mitään oikeuksia oikein mihinkään. Aina kuuli lauseen, mitä tahansa hakiessa, että jaa sinä olet yrittäjä, valitettavasti emme voi katsoa tulojasi tänne koska yrittäjän tulot ovat niin epävarmat. Ei auttanut vaikka olisi monelta vuodelta ollut kirjanpito taseet siinä, miten tasaisena tulot olivat pysyneet. Hermot siihen hommaan meni. Jos et maksanut sitä ja tätä jäätäviä summia, sinulla on kaikki kuten esim. nyt sairaspäiväraha täysin minimissä. Pattiin ottaa.
Ja vieläpä sekin kääntyi minua vastaan, että olen kesken vuoden vaihtanut yrittäjästä palkkatöihin. Veroprosentti on ihan päätä huimaava! Niinkuin tekisin sivutyötä koko ajan. Mitä hiton järkeä? Ja vielä silti odottaa myös ennakkovero maksu, vaikka yrittäjä en enää olekaan. Itse sitten keplottelin veroprosentin pienemmäksi tiputtamalla tulevia tulojani, mutta luultavasti ensi vuonna odottaa sitten mätkyt. Tämä on ihan jotain käsittämätöntä ja sen olen päättänyt, että yrittäjäksi en ryhdy enää ikinä. Menee rahat ja terveys.
Eli uudelleen koulutus. Ja tässä vaiheessa lyön itseäni otsaan, että miksi kukaan ei sanonut teiniminulle, että tee näin tai näin. Miksi minut annettiin TÄYSIN päättää itse koulutukseni. Sillä oikeasti minun ajatuksissa valitsin sen työn mikä olisi coolia ja hienoa. Voi kun olisinkin mennyt vaikka kauppikseen, niin mahdollisuudet olisivat näin aikuisiällä jo ihan erilaiset.
No nuoresta päästä kärsii nyt monta ruumista sitten täällä kotona, kun vyötä kiristetään vyötäröllä tiukemmaksi ja jatketaan vielä parisen vuotta eteenpäin tätä kitkuttelua. Jos sitten, minä saisin ihan tavallisen työn, ihan tavallisella palkalla.
Onneksi sairaslomalla ei rahaa kuitenkaan mene mihinkään. Tai ei kulu bensaa, mikä on aika suuri lovi palkassa, mutta toki välttämätön.
Tiedättekö te mitään tuosta kodinhoidontuki+aikuiskoulutustuki systeemistä? Tai siitä paljonko saa tienata, että saa aikuiskoulutustukea?
Tiedän mun ajatukset menevät jo todella pitkällä, mutta olen vähän tälläinen, etten voi vaan olla jos ei mitään varasuunnitelmaan ole edes ajatuksen tasolla. Täysin tyhjänpäällä heiluminen ei kuulu minun luonteeseeni.