Marraskuun melankolia

Tälle päivälle tulikin oikein kunnon kirjoitusryöppy. Mikä toisaalta kivasti puhdistaa vaikka normaalisti en varmasti enää koskaan tule kirjoittamaan päivässä näin usein;)

Nyt kumminkin halusin kirjoittaa tämän päivän positiivisuudet ylös.

Kiinnitin kahvilassa istuessani huomion siihen, että pihalla oli hyvin harmaata ja sateista. Näytti synkältä kun ihmiset vetävät huppuja naamalle ja yrittävät pinkoa sadetta karkuun.

Minulla ei taas ollut mihinkään kiire ja join kahvia kahvilassa, jonka tunnelmallisuus taas korostui ikkunaan hakkaavien vesipirasoiden myötä. Tämä on ihana vuodenaika. Tykkään pimeästä, vaikka se onkin välillä todella väsyttävää. Marraskuu on silti todella tunnelmallinen. Kahviloissa palaa kynttilät tai tunnelmaa on luotu valoköynnöksillä. Pieni häivähdys tulevasta joulusta näkyy sisutuksessa, mutta missään ei ole vielä mitään jouluöveriä. Kulkuset ei soi radiossa eikä pukit hypi silmille.

Myös kotona saa irrotella kunnolla kynttilöillä, villasukilla ja vilteillä. Takassa saisi vaikka joka ilta palaa tuli. Se tietysti vain nykyajassa on hieman ”vikana”, että syksy ei ole enään mikään pakkassyksy, vaan plussan puolella huikennellaan pitkälle. Eli ei kannata kumminkaan joka ilta takkaa poltella, jos haluaa ne villasukat pitää jalassa. Mutta kerran kaksi viikossa sopii minulle.

Kahvilassa istuessani katselin ympärilleni ja olin huojentunut kun kaikki olivat ”outoja naamoja”. Kukaan ei tiedä mitä minulle on tapahtunut. Saan olla ihan kuin kuka tahansa muukin. Ja samalla mietin sitä etten minäkään tiedän minkälaista taistelua vierustoveri saattaa käydä läpi. Tilanteessa oli jotain todella melankolista. Elämän salaperäisyys, hauraus ja harmaus. Karuus ja tunnelmallisuus käsikädessä.

Mieleen tulee Heli Kajon biisi Annankadun kulmassa

//www.youtube.com/embed/pDgxA_wIkfY