Mieleni on taas rauhoitettu, fhiufff ;)

Oireiden kanssa kummallisuuksiin menevä kroppani kyllä keitti eilen yli pääkopassani ja kaivoin vanhan (muka rikkimenneen) kotidopplerin laatikoiden syöveristä. Vaihdoin patterit ja heitin liukkaria alavatsalle tietäen, että tää on kyllä vihoviimeistä hysteeriahommaa ja tämä pitäisi lopettaa heti alkuunsa. Koska A) Liukkaria? kai siihen käy mikä vaan mutta…B) lisään itselleni hysteriaa, kun eihän näillä viikoilla voi kuulu mitään tai C)En usko tuohon viikko tarinaankaan ja olen jo varma, että peli on menetetty ja suren sitä. Sitten on ne toiset vaihtoehdot, D) olen kyllä laihtunut, ei ole samaa rasvapeitettä vatsalla kuin viimeraskaudessa E) Voisko minulla kerrankin olla kuitenkin se hyvä tuuri?

Ja kaksi vastaan nuo kolme muuta argumenttia, kaksi loogisesti voitti ja eikun kuuntelemaan. En edes joutunut kauan etsimään kun alkoi kuulumaan pienen laukkaamisen ääni, joka oli ihan mahottoman nopea pikku jumputus <3 AAaaahhhhhh… Kiitos.

Onhan tässä raskautta jäljellä ja huolia äärettömiin, mutta kiitos tänä yönä saan varmasti unen päästä kiinni. Ja ainiin, mies oli töissä, joten mulla ei oikeasti ollut myöskään järjen ääntä lopettamassa touhujani. Sitten tuli paha mieli että kuulin ne yksin, mutta kun soitin ja kerroin, ei se kuulemma haitannut vaan oli myös äärimmäisen onnellinen! Huh, oma rakas ukkoni <3

Tämän dopplerin palautan nyt oikealle omistajalleen kerta sain sen toimimaan (en tiedä miksi luultiin sen olevan rikki) ja laitan kyllä tilaukseen ihan oman. Mutta kun saataisiin pikkuisen lisää kertymään viikkoja niin muutenkin saisimme SAISIN tätä epävarmuutta vähän himmattua 😉

Nyt olen pitkästä aikaa vähän huolettoman onnellinen! <3

Rv 9-10