Mikä minussa on muuttunut?
Minä olen nyt tarkastellut itseäni tässä millainen olen ollut tämän reilun puolen vuoden aikana. Katsonut puraisiko äitimoodi minua oikein kunnolla voi löytyykö täältä se sama vanha tyyppi, mikä olin aiemminkin.
Ja yllätyksekseni minä löysin niinkin vanhan tyypin kun olin n 23-vuotiaana! Eli siis voisiko sanoa, että äitiys teki minusta henkisesti vuosia nuoremman vai? No ei kyllä tässä valitettavasti vähän kypsempiä ollaan, vaikka tervettä lapsenmielisyyttä minussa on aina ollut. Myös ehkä vähän moitittavaa lapsellisuutta. No mutta se aika oli sitä kun olin onneni kukkuloilla. Silloin tapasin nykyisen aviomieheni kaiken muun samperin ”suhdesonnan” keskeltä ja vihdoin pääsin repeytymään irti vanhoista tottumuksista ja sinisilmäisyydestä. Se oli sellainen wake up call vähän kaiken kanssa.
Mutta ykskaks olin siinä tilanteessa, että minun luonani alkoikin vierailemaan sellainen mies, mitä en ollut osannut edes aavistaa. Ja mies löytyi niinkin helposta paikasta kuin naapurista. Käsittämätöntä! 😉 Muistan kun viruimme vapaa päivät loikoillen lattioilla ja naurettiin, että me ollaan oikeasti tunnettu vasta 3kk ja asutaan jo yhdessä ja tuntui oikeasti kun olisi tuntenut toisen jo vuosia! Se tunne kun ne asiat vaan loksahtaa kohdalleen. Se on parasta. Meidän vanhemmat ei varmaan pysynyt ihan perässä ja on siinä saattanut alkuun olla jollain jotain sanottavaa, mutta en minä ainakaan ottanut kuuleviin korviinkaan. Minä vain hymyilin ja nautin!
Ja nyt vuosia myöhemmin ne asiat on vaan loksahtaneet kohdilleen uudestaan. Ei tämä äitiys tunnu minulle uudelta jutulta, tai no tottakai jotenkin, mutta ei silti. Minun ei tee mieli kerskailla tällä jutulla yhtään, eikä tämä ole minusta ihmeellistä. Tuo poika on ihmeellistä, mutta siis tämä äitiys minun näkökulmastani on juuri sitä mitä ajattelinkin. Ehkä se juuri tuon palojen kohdilleen loksahtamisen vuoksi tuntuu täysin normaalitilalta, etten osaa edes kummastella mitään.
Ainoa kummastelun aihe on vain aika miten se menee niin kamalan hurjaa kyytiä! Tunnen siis olevani juuri niin onneni kukkuloilla kuin vuosia sitten ja enemmänkin. Joten samalla minulle on tullut takaisin pala sitä nuoruuden onnellisen huuruista fiilistä jo saa rentoutumaan (sillä elän niitä sudenkuoppiakin kyllä. Ei ne ruusut tänne asumaan ole tullut), mutta kyllä olen myös äiti. Minulle saa isoimman hymyn aikaiseksi kun aamulla tuo pienimies kerta toisensa jälkeen hymyilee aina! En käsitä miten joku voi aina olla aamuisin hyvällä tuulella ja niin onnellinen kun näkee tutut kasvot pinnasängyn raosta. Samalla minulle äitiys on sitä kun rinnassa kouraisee niin vietävästi, kun toinen rohisee ensimmäisessä flunsassaan. Kuinka oikeasti heittäytyisi vaikka minkä luotisateen eteen pelastaakseen toisen. Kuinka saa suukottaa toisen niin, että nuo pienet kädet alkaa jo nyt työntää äitiä pois päin, että riittää 😉 Minulle äitiys on juuri sitä mitä lapsettomuusvuosissa kaipasin. Muutaman päivän kakkatauon jälkeen vaippaan lataistu räjähdys joka yltää bodya pitkin selkään ja siitä aiheutavat riemun kiljahdukset minun suustani! Sitä kuinka saan kirjoittaa miehelle töihin viestiä, että Hurraa nyt täällä on niskakakat tullut! Äiti ja poika on erittäin onnellisia! Ja sitä kuinka sieltä mies vastaa suukkokuvien ja kakkakuvien saattelemana, että parasta. Sitä tää on mulle just nyt ja tää on parasta. Sama vanhan neiti kävi festareilla olemassa päivän ja olemassa onnellinen tanssivasta festarikansasta, hiekkaisista varpaista ja sandaaleista. Suoristuneista kiharoista ja käheästä äänesta kun oli saanut laulaa ja tanssia sydämensä kyllyydestä. Yön tullen oli maailman onnellisin kun pääsi omiin lakanoihin nukkumaan ja aamulla sai aamulla herätä kahvin tuoksuun ja olkkarissa möllöttäviin poikiin. Mun miehet! <3
Ja silloin maanantaina oli pakko käydä haudalla. Kukkia esikoiselle ja erilaiset kiitokset hänen olemassaolostaan. Ilman häntä ei olisi pikkuveljeä <3
Että joo, olenhan tässä omaksunut erilaisen roolin itselleni, mutta se oli minulle hyvin luontevaa. Samalla sain silti sitä kaivattua vanhaa takaisin.
Parhain kesä mitä pitkiin aikoihin on ollut!