Milloin on meidän vuoro?

Mitenkä se lasketaan,  kun on kaksi raskautta, mutta ei yhtään lasta, silti olen menettänyt tavallaan kolme elämänalkua. Eli ensin yksi meni kesken, toinen raskaus oli kaksosraskaus, joista toinen meni kesken pienillä viikoilla ja toinen kuoli seitsemännellä kuulla? 

Minusta tuntuu,  että alan olla raskauksien pieleenmenoissa todella kokenut. Ensin tärppäsi luomusti, sitten kolme vuotta lapsettomuutta, sitten hoidoissa onnistunut josta tulikin todella surullinen murhenäytelmä. 

Voisiko jo olla meidän vuoro kokea myös se onnistunut raskaus? Voisiko joku jo kuulla nämä rukoukset? 

Voisiko tämä alkaa ja mahdollisesti myös onnistua? 

Ja voisiko ne muorit lopettaa sen taivastelun, että no nuorena ne lapset pitäisi tehdä, aloita jo. Voisinko täräyttää päin naamaa, että kiitos kommentista yksi kyllä on jo mutta hän makaa tuolla hautausmaalla? 

Ai, että ihmisten ajattelemattomuutta, kun ne lapsi asiat on sellaiset ettei niistä sovi mennä arvostelemaan. Murr. Olkoon niitä tai ei. Miksi sitä ei tajuta?