Nt-ultran jännitys.

Vaikka me ollaan pikku kakkonen nähty jo ”muutamassa” varhaisultrassa, niin kyllä vaan pirusti jännittään tuleva nt-ultra. Ihan niin, että vatsaa vääntää.

Ihan silläkin, että jos kaikki on hyvin, niin nyt ohitetaan se jokin tietty etappi ja raskauden mahdollinen keskenmeno sattuu kipeämmin henkisesti ja fyysisesti mitä pidemmille viikoille mennään. Joku  varmaan haluaa sanoa mulle jo, että rauhoitu nyt ja nauti, mutta tällä historialla se on välillä hankalaa vaikka välillä oikeasti nautinkin. On tämä silti niin ollut toistaiseksi kova kokemus henkisesti, että vakavasti mietin jos tämä onnistuu tai vaikka epäonnistuu, että yritys kerrat jäävät tähän. Mitään ei ole lyöty lukkoon ja joskus tulevaisuudessa saattaa aika kuultaa muistot, mutta..

Toivon kumminkin, että kohta hieman helpottaa jos ultrassa kaikki on hyvin. Voi kunpa siellä olisi kaikki hyvin! <3 Voi kunpa sen olisi saanut jo heti aamuksi. Inhoan iltapäivä aikoja. Pitää koko päivä yrittää vaan saada kulumaan jotenkin. Näin sairaslomalla se on vaikeeta kun pitää vaan maata. Netflix on taas laulanut aika ahkeraan. 

Koko kämpässä huokuu jännitys, innostus, pelko, kauhu ja kuitenkin onnen toivo. Joku tuntematon jos astelisi sisään, niin aivan varmasti aistisi tuon kaiken. Ja minä teen sen täällä tällä hetkellä yksin. Mies osaa ottaa lungisti. Yleensä sitä alkaa jännittää vasta ihan itse tilanteessa. Aiemmin se ei paljon murehdi. Jos saisin edes ripauksen tuota, niin en menettäisi yöuniani monelta yöltä. Mutta omaan luonteeseen on tyytyminen. Vaikka oikeasti, oikeestaan tykkään luonteestani. Jos niin voin sanoa. Pidän itsestäni näin aikuisena. Aina olisi parannettavaa tietysti, mutta muuten. 

No meinasi juttu karata ihan väärille urille.

Ehkä pian ollaan viisaampia.

Anna tämän lapsen olla hyvinvoiva ja tulla meidän luokse <3