Nyt kun ollaan täällä raskauden paremmalla puolella, eli ne mun päänsisäiset välietapit on ylitetty, niin nyt kuvioon onkin tullut uusi olotila. Jännitys.

Siis jännittänythän minä olen koko raskauden, mutta se on ollut lähinnä sitä pelkojännitystä. Nyt olen vihdoin sisäistänyt päähän, että apua tässähän voi lopputulos olla itkevä vauva synnytyssalissa ja loppuen lopuksi kotona. Voihan VAUVA ja jännitys! Oikein niin että ihan perhosia lentelee. 

Ensi viikon ultraa hieman kyllä jouduin mielenrauhan vuoksi ”aikaistamaan” päivystyskäynnillä muutaman hiljaisen päivän takia, mutta kun kaikki oli hyvin niin kontrolliultraa siirrettiin sitten muutamalla viikolla eteenpäin. Siellä ollaankin jo niissä vaiheissa, että synnytyksen otan asteen verran puheeksi. Huh.

Viime viikon aikana olen saanut osakseni seuraavanlaisia oireita. Hullu hengästyminen pelkästään istumisesta. Jos laitan napakat rintaliivit tukemaan rintoja, niin istualteen alkaa jo ympärys niin painamaan, että sellaisia kevyitä syvään henkäyksiä pitää tehdä. Urheilurintsikat ovat tällähetkellä ihan parhaat. Mutta toisinaan en nyt haluaisi itseäni litistääkään, niin paitojen istuvuuden kannalta menen vielä epämukavuusalueelle. Voi olla että luovutan jossain vaiheessa, mutta vielä en. 

Kenkiä mun on ollut vaikea saada jalkaan melkein alusta saakka. Ensin kohtu painoi tuolla lonkkaluiden välissä niin, että se teki inhottavaa vaikka muuten koko ja kaikki antoi myöden. Muutaman viikon oli kaikki ihan ok, kun kohtu nousi, eikä kuitenkaan ollut niin iso että olisi tiellä. Mutta sinne alavatsalle tämä on jäänyt roikkumaan niin nopeasti sen alkoi jo tuntemaan ettei sinne kyykkyyn kyyristelläkään helposti. Ja vielä menee, kun haarat oikein avaa 😀 Mutta nyt kaikki lysähtää jo keuhkoihin niin, että kun tuolilta tai seisaaltaan suoristuu, saattaa näkökentässä vilistä tähtiä. Eli happi ei kulje vaikka vatsa saa jäädä väliin roikkumaan. Odotan vaan mitä se sitten on kun se on oikeasti iso 😀

Ja tänään olen ensimmäistä kertaa kokenut ihosäryn. Siis vatsan ihoa särkee. Ei purista tms. vaan tuntuu, että kohta repee. Vielä olen säästynyt, mutta tokkopa kauaa. 

Eikä kävelylle ole enää asiaa. Jopa tiskien laitto aiheuttaa minulla nykyään menkkamaisia polttoja ja viikon sisällä olen huomannut niiden yltyvän jo vatsan puolelle. Että rauhassa saa olla. Tähän mennessä lääkärit ovat vähän kohautelleet minun supisteluille harteita, mutta päivystyreissulla kun pääsin käyrille ekaa kertaa makoilemaan, niin kappas kun niitä piirtyi heidän tietoihinsa. Että en minä ”luule” kasvukipuja supistuksiksi vaan kyllä minä tiedän, että supistaa. 

Jotenkin nämä kaikki toi minulle uudestaan mieleen ennenaikaisuuden ja toipa ne kätilöllekin. Lääkäri ei tällä kertaa siitä puhunut mitään, mutta minun ja kätilön ajatuksissa se oli. Ja vaikka kohdunkaula oli todella hyvällä mallilla ja sehän saattaa vielä pidentyäkin välissä, niin oli se kumminkin nyt tullut 4,5cm alaspäin 3,5cm. Mutta kontrolliaika taas tiedossa.

Ja tämä lääkäri veikkaili, että minun ”oikea laskettuaika” olisi viikon aikaisemmin kuin mitä korttiin on merkattu ja olen itsekin sitä väliin mietiskellyt ja nyt se sitten jyskyttää ajatuksissa koko ajan kun hänkin sitä pohti. Että pitäisiköhän kohta alkaa tohinalla touhuamaan, niin olisi kotona edes jotain valmiina? Kerta se minun mielenrauhani jo tyynnytettiin aikaisemminkin 😉

Sori tähän postaukseen tuli vähän kaikkea. Enkä kovin jäsennellyt. Kunhan vaan kirjoitin.

Mutta niin ne ajatukset pomppii 😉