Viime päivien sana on ollut supistukset. Inhottavat, ilkeät ja poltoilla varustellut supistukset, mutta myös ne kivuttomat.

Ja sen jälkeen onkin ollut niskavillat ja anturit pystyssä kuulostelemassa mitä kehossa tapahtuu. Onneksi ne on aina rauhoittunut nyt vielä levossa. Edes särkylääkettä ei ole tarvinnut ottaa, joten en nyt aivan valtavaa hätää asiasta kehittänyt. Kuitenkin viimeisin supistus tuli ja jätti sellaisen vannemaisen tunteen vatsalle. Vatsaa ja selkää särki koko seuraavankin  päivän, eikä kipu helpottanut kahdella tonnisella panadolillakaan. Ja minä makasin kumminkin KOKO päivän. Loppuen lopuksi heitettiin kamppeet niskaan ja lähdettiin päivystykseen. Onneksi minulla on lupa mennä sinne aina, mihin kellonaikaan tahansa. Eikä minun tarvitse hankkia lähetteitä erikseen muualta. Silti se kynnys lähteä sinne on jostain syystä aika korkealla.

Nyt kestin mielestäni hienosti kolme viikkoa ilman kontrollia. 

Kipujen ja supistusten aiheuttaja jää mysteeriksi, sillä kaikki oli loistavasti! Ihanaa <3 Kävellessä sairaalan käytäviä pitkin tunsin kuinka jokainen askel sattuu alakertaan. Tärähtely teki tosi inhaa. Ja myöskin sisätutkimus sattui. Silti paikat eivät näyttäneet valmistautuvan mihinkään. Kaikki oli niinkuin pitää. Pieni siellä heilui ja heilutteli <3

Mielenrauhaa taas seuraavaan kontrolliin mikä onkin varattuna jo ihan nurkan takana. 

Tavallaan tämä on ihanaa, että minua seurataan nyt ja paljon, mutta kyllä se silti sitä huoltakin tuo, että tietää kuuluvansa riskiraskauteen. Ja joka ultra saa jännittää pahinta. Mutta mitä pidemmälle viikoissa päästään, sitä paremmin minua ja vauvaa voidaan hoitaa mikäli asiat olisivat huononemaan päin. 

Nyt kumminkin taas minulle on annettu ripaus luottoa ja mielenrauhaa <3 

Ihan maailman suurimmat kiitokset parhaimmalle sairaalalle ja henkilökunnalle, jotka ei koskaan vähättele huoltani, vaikka se ns tavallisessa tilanteessa saattaisi kuulostaa ylireagoinnilta. He aina sanovat, että minulla ei ole nyt turhia ylireagointeja vaan herkästi pitääkin reagoida. 

En siis ole ihan hullu vaikka välillä vähän siltä tuntuu 😉