Uni.

Sitä ajattelee, että kun saa olla kotona miten huvittaa ei haittaisi vaikka valvoisi koko yön. Voinhan minä sitten nukuttua päivällä vaikka päiväunet.

Niin, niinhän sitä ajattelisi. Nyt kun alkaa jo toinen kuukausi olemaan pitkällä valvottuja öitä ja kuitenkaan saamatta päivisin unta, niin pää käy vähän kovilla. Nämä mustan rauhoittavat yöt ei enää tunnu niiltä rauhallisilta oman ajan tunneilta. Omaa aikaa on myös riittävästi päivällä. Mieluummin käyttäisin tämän ajan peiton uumenissa untenmailla. 

Stressi. Se pirullinen kaveri on häirinnyt minua reippaasti vuoden päivät putkeen. Sentään välissä olen nukkunut, mutta välillä myös todella huonosti. Nyt se on taas valloillaan. Ja extra kaveriksi olen saanut myös tinnituksen. Mikä kombo! Unettomuus ja täydellisessä hiljaisuudessa huutavat korvat. 

En tiedä miten rauhoittaisin itseni. Tämä on niin selvää stressiä. Nukahdan illalla todella hyvin, mutta kun kello lyö kolme herään aamuyön ajatuksiin. Ja tinnituksen syytä on vain osattu selittää.. Noh milläpä muulla, stressillä.

Mietin hellittääkö elämä vielä? Vai nytkö tultiin siihen, mistä stressi stressin perään alkaa, enkä saa koskaan sitä pienintäkään huolettomuutta takaisin?  

Kunhan nyt edes viikon saisi nukkua. Yksi yö ei riitä, vaikka siihen joskus havahtuu että ensimmäiset heräämiset onkin tapahtunut vasta kuuden maissa. Mikä on ihan aamua minulle nykyään.

Nämä kolmen heräämiset saisi loppua.

Miten se onnistuu? 

Hyvinvointi Terveys Raskaus ja synnytys

MINÄ USKALSIN!

Ostaa pari vauvanvaatetta! <3 Ja sitten jo heti meinasin nyt aamulla soittaa neuvolantädille, että pääsisinko ylimääräiseen sydänäänten kuunteluun. 

En kerennyt kuin tuon ajatuksen saada ilmoille, niin pikku kakkonen ilmoitti itsestään reippaalla monotuksella, että äläs nyt taas hätäile! Heh, on se vaan rakas. Alkaa jo tuntemaan äitiään, ettei niin kauaa saa rauhallisia lepohetkiä pitää 😉 No joo. Ja voi, että kun tulin onnelliseksi noista parista pikkuisesta collaripöksystä ja bodysta. Sydän suli välittömästi ja osasin taas asteen paremmin kuvitella pikkuisen kotiin. 

Oonko mä muuten sanonut, että tämä beibi kasvaa yläkäyrällä? Minulla ei itsellä paino ole edelleenkään muutamaa kiloa lukuunottamatta noussut, mutta vaavi menee jo edellä viikkoihin nähden. Tai niinhän se on ollutkin alusta saakka ja kuulemma IVF-hoitoalkuiset vauvat monesti saattavat mennä vähän edellä. Vatsa se tuntuu edelleen hyvin pieneltä ja tutuilta oon kans kuullut, että ei se kyllä kovin suuri ole, mutta silti sf-mittakin oli vähän pidemmällä. Kuulin taas saman lauseen n.tädiltä mitä viimeksikin. Ohhoh, onpas sulla kohtu jo ylhäällä. Jep ja tuntuu, että nyt vähän myös leviää. Siihen tahtiin eilen pisti kylkiin kun toinen alkoi änkkäämään itseään paremmin vasemmalle puolelle. 

Mutta niin, sitten taas äitiyspoliklinikalla lääkäri sanoi, että ihan viikkoja vastaava kohtu, mutta vauva menee pidemmällä. Mihin se siellä kasvaa? 😀 

Enkä mä nyt sanois, että mä niin sokerin perään olen vaikka ajoittain herkuttelenkin. Tai olen, mutta että oon kyllä oikeasti yrittänyt sitä nyt rajoittaa, ettei joka päivä kahvin kanssa mitään nisua mene 😉 Ja tosiaan se paino ei ole noussut. Mutta voiko silti olla raskausdiabetes, vai onko painonnousu kuitenkin se ensimmäinen herätys niihin juttuihin? 

Tuo lääkäri ainakin sanoi, että meidän tapauksessa on oikeastaan ihan hyväkin, että vauva vähän elelee jo pidemmällä. Juuri ennenaikaisuuden takia. Olisi sitten vähän kokoakin mahdollisen aikaisen synnytyksen vuoksi. Huih, mutta todella toivon, että hän siellä malttaa olla edes lähelle täysiaikaisuutta. Mutta silti toivon, etten kasvata mitään aivan valtavaa vauvaa 😀 Siinä on jo pieni ajatus ihan itseäni ajatellen, enkä tarkoita raskausarpi repeilyä, vaan ihan muuten se repeäminen jännittäisi. Loppuen lopuksi kunhan vauvalla kaikki on hyvin. <3

Jään tänne vähän hypistelemään pikku nuttuja ja toivon, että tämä fiilis säilyisi vähän pidempään kuin tämän ja eilisen hetken 😉

Perhe Raskaus ja synnytys