Ihan ensimmäiseksi sanon pahoittelut viime postauksen kirjoitusvirheistä! Minulle tulee niitä usein, mutta yleensä oikoluen edes vähän paremmin tekstini niin saan edes suurimmat sieltä korjattua. Ja joskus lukihäiriöni vaan ohittaa virheet niin etten yksinkertaisesti näe niitä. Mutta edellisen postauksen kirjoitin vauhdilla ja jätin oikolukematta. Note to self –> Älä tee niin, vaan oikolue. Aina. 

Tässä kun katselen tuota nallepyllyä harjoittelemassa konttausasentoa, niin en voi tuntea mitään muuta kuin pakahtumista onnesta. Paitsi, että voin tuntea muutakin. Huolta. Vaikka kyse onkin niin harmittomasta ja tavallisesta asiasta kuin vauvan fysioterapia, niin kauhukuvat nostaa päätään. Miksi kädet eivät ole vahvemmat? Tarkoittaako se nyt jotain? Miten hän nyt on motorisesti hitaampi kuin muut jos ei ryömi vielä? Ryömiikö muka kaikkien muiden alle seitsen kuiset? En usko. Sitä paitsi hän pyrkii kyllä koko ajan, mutta niin ne kädet ovat heikommat. Asia vielä selittyi hyvin ahtaalla vatsayksiöllä missä ukkeli joutui asustelemaan sen 38 viikkoa. Mutta silti fyssarin itsekseen mutisemat lauseet, kuten poikani ikäni jatkuva hokeminen sai minut vähän nostamaan karvojani pystyyn. Ja älkää siis ymmärtäkö väärin, minun mielestä se fyssari oli oikein mukava ja kiva tyyppi. Ja haluan auttaa poikaani, koska olen huomannut itsekin, että hänellä on tiettyä kireyttä yläkropassa. Mikä kylläkin on jo aika hyvin kadonnut. Siellä vaan huomattiin muut asiat, mitkä ovat varmasti syy ja seuraus tuosta niskan kireydestä. 

Nyt minä sitten tarkkailen liikaa. Pitääkö se nyt koko ajan edelleen käsiään nyrkissä..hitto PITÄÄ! *Mieees, miksi poika pitää jatkuvasti käsiään nyrkissä?* Huolestuneena soitin uudelleen neuvolaan (jep ensikasvattajan huoli täällä vaan kasvaa kohisten) ja kysyin mitä tarkalleen ottaen fyssari oli kirjoittanut sen raporttiin. Ihana neuvolantätini rauhoitteli minua kovasti lukien fyssarin pätkää ja sanoi useasti, ettei fysioterapeutti ole huolissaan mistään. Että kyllä, pojan käsien motoriikka on hieman hitaampaa, mutta lähinnä voimien takia. Ei esim. esineeseen tarttumisen takia. Ja käsien nyrkissä pitäminen voi olla vaan tapa, koska kyllä hän hyvin käyttää molempia käsiään tavoitellessaan tai tarttuessaan esineisiin. Ja mainitsi myös, että kyllä hänkin olisi jo maininnut asiasta jos olisi huolestunut. 

Piti tämänkin takia minun paisutella pelkojani viikonlopun yli ja valvoa yöni murehtien, itkien ja voivotellen miten rakas tuo pieni on! Vaikka motorinen kehitys ei suoraan liity menettämiseen, mutta menettämisen pelko on minulla välillä aivan valtavaa ja näin ollen olen jokaikisessä asiassa niin ylihuolissani! Yritän pitää asiat itselläni. Etten täällä näytäisi hysteeristä äitiä pojalle, mutta välillä pojan käydessä yöunille pato vaan purkautuu ja kyyneleet valuun, miehen rutistaessa ettei ole hätää. Vaikka tiedän, että hänen huolet on välillä ihan yhtä suuret.

Kun tämä huoli ja murhe oli saatu purettua ja sain silmäni uuteen viikkoon paremmin auki, huomasin kotona kun poika istuskeli sylissä, että paskat hänellähän on ihan kädet auki omien reisiensä päällä. Ja hetken päästä leikkimatolla maatessaan nosteli ylävartaloaan käsien varaan.

Niin, että vaikka asiat tapahtuisi hitaammin, ei aina ole se kaikkein pahin tapahtumassa. Sen kun minä jo saisin taottua päähäni.

Mutta silti varmuuden vuoksi..käydään nyt kuukauden päästä kontrolloimassa miten kotireenit on tuottanut tulosta. Ja mikä parasta, pikkumies nauttii suunnattomasti muutamista harjoitusliikkeistä, niin ainakin saadaan hauskuutettua poikaa samalla 😉 Sekä toiseksi, kyllä minun mielestäni on hyvä, että meillä pääsee tarkistuttamaan asiat jos huolestuttaa. Rankkaa se olisi vain omassa päässään miettiä. Joissain tapauksissa sitten saattaisi ollakin niin, että kuntoutus olisikin ollut hyvä aloittaa jo paljon aikaisemmin.

Tässä mielessä olisi hyvä jos synnärillä saisi jo jotkut yleishyvät fyssariohjeet mukaan, niin uskaltaisi rohkeammin leikittää vauvaa eritavalla. 😉 Ainakin tälläiset hysteeriset ensikasvattajat 😀

Mutta nyt minä, käsi sydämellä, lupaa rentoutua täällä kotona! Piste ja huutomerkki. 😉