Piristystä ulkoisesti.

Nyt piti saada piristystä tähän arkeen!

Muutenhan tämä menee täysin valittamiseksi ja nurinaksi. Jos kerta pari päivää jaksan touhuta ja sitten jo vatsaa särkee niin, että on pakko seuraavat päivät levätä, niin levätään sitten ”tyylillä”.

Ensimmäiseksi piristyksen kohteeksi pääsi tietysti naisen kruunu, eli hiukset. Tämä luuhottava long bob on saanut nyt rötköttää ilman tyviväriä sellaisen viitisen kuukautta. Välillä on muutama raita laitettu häivyttämään pahimpaa kasvurajaa, mutta hiuspohja on saanut levätä oikein kunnolla tököteistä. Mutta nyt sitten siihen tuli piste. Väri oli jotain miljoonien eri kellertävien ja punertavien sävyjen sekamelskaa ja juuri niillä sävyillä mitkä on saatu aikaan ajan saatossa pelkästään haalistumalla. Yök, ei hyvä. Syksyn tullen kaipaan aina kuparinvivahteita ja nyt sai olla vuorossa kuparisessa pähkinänruskeassa hehkuva tyvi. Edelleen liukuvärjäys tyyliin. Minulla kun ei vitivalkoiset latvat ole, niin liu’utus on aika pehmeä.

Ja jos tätä tahtia värjään hiuksiani, niin seuraava kerta onkin sitten silloin kun baby on maailmassa, niin hän saa hyvin olla näiltä värikemikaaleilta suojassa. Jos täysin pitäisi pystyä olemaan niin eihän sitä voisi edes dödöä käyttää. Niin en nyt ala ressaamaan noista sen suuremmin. En kuitenkaan mikään värien suurkuluttaja ole.

Ja aai mikä piristys onkaan löhötä täällä kotona pähkinäpäänä, tukka sutturalla kun naamassakin on taas eloa ilman meikkiä 😉 Ja klikkailin vielä Zalandon kautta uudet legginsit, jotta voin Peppi Pitkätossuilla sit ihan rauhassa ne jalassa, tukka heiluen ja villasukilla liukastellen 😉

Kuvahan on siis TÄÄLTÄ

Kyllä nyt taas tän mamman kelpaa ;) Joudun kyllä kehittelemään jonkun levennyspalan vatsan kohdalle, jos nuo ei jaksa venyä, mutta ei haittaa. 14,95e ei köyhdyttänyt minua ihan hirveästi. Vielä kun siellä on ilmainen toimitus (tämä ei ole mainos :D). 

Pystyttekö kuvittelemaan. Rillit, noi leggarit ja punakat hiukset. Jep, that’s me.