Seilaaja tuli satamaan vai?

Minä olen seilannut paljon tämän Lilyn välillä. 

Pidin pitkäaikaisempaa blogia ja tragedian sattuessa, sokissa menin ja poistin sen. Halusin pyyhkiä koko menneisyyden, ettei se tekisi kipeää. Muutamia viikkoja tapahtumien jälkeen kirjoitin uudelleen uuden palstan alla ja ahdistuin kuinka mustilta ja synkiltä kirjoitukseni kuulostivat. Ihmettelin itsekseni, ettei tuo voi olla minun elämääni ja taas riipivä kipu tuntui tukahduttavan. Tuntui, etten pysty tähänkään. En pysty tästä asiasta kirjoittamaan. Enkä suoranaisesti varmasti tule pystymäänkään.

En kiellä kuolemaa itseltäni, mutta sen tuominen edelliseen ”päiväkirjaan” tuntui ihan liian suurelta. Ihan liian rankalta. Ja vaikka se kulkee nyt matkassani minun loppuelämäni niin aion keskittyä muuhun. Paranemiseen, vihan ja katkeruden muuttamiseen kauniiksi kaipaukseksi ja ikäväksi. Aion parantua kulkemaan suru rinnallani, mutta syli avoinna. Taistelen kaikki ne mustat varjot valoksi. Keskityn kauniisiin ajatuksiin.

En kuvittele silti olevani mikään yli-ihminen, joka ei koskaan pohjamutiin takaisin tipahtaisi. En kuvittele olevani ihminen, joka kaikessa näkee pelkkää hyvää. Tiedän, että joskus kiukuttaa ja vihastuttaa, mutta yritän saada ne ajatukset päähäni vain ohimenevinä ajatuksina ja yritän luoda positiiviselle ajattelulle paljon enemmän tilaa.

Tästä tulkoon siis traumasta paranemisen blogi. Blogi, jossa keskityn ilahduttaviin asioihin. Blogi, jossa opettelen näkemään ja muuttumaan elämän myötä sellaikseksi, joka ottaa vastaan sen mikä eteen tulee, mutta pyrkii parhaansa mukaan näkemään niiden negatiivisten asioiden läpi. Trauman käsittelyblogi, johon haluan tuoda arjen pienet ihmeellisyydet. 

Tässä mielentilassa mieli kuitenkin vähän seilaa, kuolemasta on niin pieni aika. Joten ajoittaisia katkoksia saattaa tulla, mutta koska yritän nyt keskittyä niihin mitkä eivät mieltäni lamaannuta, niin toivon että saan tästä sen valoisan paikan johon voin tulla piristämään itseäni. 

Osa minut jo tietää, osa varmaan ei. olen täilläinen seilaaja, mutta toivon että nyt olisi ”satama” löytynyt ja sen myötä ajatukset hieman tasaantunut. Ei muutakuin katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu.