Sekametelisoppaa raskaudesta
Jouluvalmisteluita rantapallon kanssa. Se on kieltämättä ollut mielenkiintoinen prosessi.
Pakostakin on joutunut ottamaan todella rauhallisesti, mutta silti jo hieman saa enemmän touhuta kun viikot alkavat olemaan suhteellisen hyvät, ettei synnytystä kohta enää estellä jos niin sattuisi tapahtumaan. Mutta en siltikään tahdo rehkiä. Haluan saada vauvalle vielä masuviikkoja lisää. Olisi toinen vielä niin pieni kirppu tänne maailmaan, että hyvä vähän kasvaa vielä ennen ensiesiintymistä. Mies onkin, raukka, hoitanut kaikki imuroimiset, luutuamiset ym. minä olen keskittynyt koristeluun ja sisustamiseen. Tietty taustalla sitten on pyörinyt pyykkihuolto ja tiskikone. Niitä sitten on ripustellut sitä mukaa mitä valmistuu kumpainenkin. Sillä minä olen kyllä joutunut ojentamaan itseni sohvalle välillä rauhoittelemaan kiukuttelvaa vatsaa.
Raskausvaivoista liitoskivut on aika mielenkiintoiset, mieliala vaihtuu lennossa, pahoinvointi on tullut takaisin liian alhaisen verenpaineen sekä anemian yhteyteen. Oikeasti pitää varoa, ettei pyörry ja kaadu. Sekä selkänikamat on alkanut mukavasti paukkua kun vauva selvästi survoo jo itseään alaspäin. Välillä pelottaa, että se tipahtaa sieltä.
Onneksi maanantaina pääsee neuvolaan taas ja siitä parin päivän päästä on taas ultra, missä luultavasti jo suunnitellaan pientä sotasuunnitelmaan synnytykseen. IIK!
Iso opettelminen on ollut myös siihen, että liikeet ovat vähentyneet aika paljon. Ensin en meinannut tuntea niitä millään, sitten kun ne alkoivat lähes kaikki potkut ja pyörähdykset tuntumaan, niin nyt jo ollaan taas siinä että ne ovat alkaneet jo vähenemään. Tai muuttuneet kyljen käännöiksi ja änkemiseksi. Mutta onhan vauva jo yli kaksi kiloinen siellä, niin kyllähän se tila loppuu. Varsinkin minun ahtaassa ympäristössäni.
Nyt alan huomaamaan sitä varmaan varsin tavallista kyllästymistä raskauteen. Kaipaan jo omaa kroppaa ja normaalia tilaa liikkua. Kääntää kylkeä sängyllä niin ettei satu. Tai yli päätään kääntää kylkeä ihan seisaaltaan, kumartua vaivoitta, saada kunnolla sukat ja kengät jalkaan, syödä mitä haluan. Haluan lähteä lenkille (pian saan jo tässä raskaudessakin sitä yrittää).
Tuntuu, että olen ollut kohta kaksi vuotta raskaana. Tai no melkein olenkin, raskauduin 2014 alkuvuodesta, odotin enkeli-esikoistamme elokuun loppuun saakka. Jälkitarkastuksen jälkeen alkoi yrittäminen uudestaan kunnolla ja ravasin hoidoissa vuoden vaihteesta kevääseen saakka. Elin jo hormonihöyryissä lääkkeiden ja hormonipistosten kanssa ja sitten vihdoin raskauduin uudelleen. Ja tällä tiellä vielä ollaan. Neljä vuotta yritimme yhteensä raskautumista ja nyt todella odotamme tätä pientä kotiin saapuvaksi. Ja kun hän saapuu, aion nauttia täysin siemauksin. Uppoudun täysin vauvamaailmaan hetkeksi ja unohdan raskautumisen ja yrittämisen ja pinnistelyn! Nautin ja taistelen vauva-arjen toimimaan ja opettelemme uuden elämän. Ja se joka kysyykin milloin lapsia lisää sanon, että kiitos kysymästä mutta kahteen vuoteen kaksi raskautta ja yksi vauva kotona saa riittää hetkeksi. Kun tulee kyse raskausajasta ja raskautumisen prosessista, niin nyt taidan hetkeksi olla siihen todella väsynyt henkisesti ja fyysisesti.
Mutta nyt on onneksi joulu! Olen todella onnellinen, että me olemme täällä asti jo tätä hiiiiirveän pitkää taivalta mikä on ensin antanut ja sitten vienyt pahimmalla tavalla ja sitten taas antanut mahdollisuuden. Nyt vain tästä mahdollisuudesta toivotaan sitä parhainta kotiin saakka <3
Tekisin siis kaiken uudestaan, mutta sen sanon, että raskaudesta varsinaisesti en nauti pätkäkään. Vaikkakin rakastan jokaista myllerrystä ja liikettä minkä tunnen. Rakastan sitä tunnetta, että vauvani on minussa, mutta muuten tämä aika on ahdistavan pelottava kun millekään et voi mitään. Kaikki on vain tuurista kiinni.
Tulipas taas sekalainen setti tekstiä. Sitä se on kun harvoin kirjoitteleen ;) Yrittäkäähän tästä jouluisesta sekametelisopasta saada jotain irti.
Minä laitan joululaulut soimaan ja nostan koivet ylös puhtaassa kodissa <3
Hyvää joulu teille kaikille! Ihanaa, että jaksatte käydä tykkäämässä ja kommentoimassa <3