Siellä hän oli <3

Kyllä, tällä hetkellä ollaan tukevasti raskaana! Onnistunut nt-ultra on nyt takana ja tää mammeli voi hiukan huokaista helpotuksesta 🙂 

Luulin, ettei tuo ultra niin keventäisi oloa, sillä onhan se pikku kakkonen jo nähty useampaankin otteeseen. Kuitenkin tuo yhden etapin tsekkaus toi toivottavaa rauhallisuutta minuun. Ainakin osittain. Kyllä ne pelot siellä taustalla jyllää, mutta päällimmäinen olo on äärimmäisen onnellinen. 

Siellä polski meidän oma pikkuinen kakkonen <3 Niin virkeänä ja reippaana. Heilutti nyrkkejä kovasti naamalla. Sydän suli <3 

Olotila on helpottunut myös pahoinvointien suhteen. Tai eihän niitä nyt kovasti mulla ollutkaan, mutta ne heikotukset ja kuvotukset ovat vähentyneet huomattavasti. Edelleenkin esim kuumassa autossa olo on kyllä tukalaa ja tuntuu, että päässä kieppuu heti. Ja miksi ne himot on koko ajan kaikkeen rasvaiseen ja suolaiseen? Eilenkin söin reippaan satsin kanarisottoa ja vettä ja samantien kun pääsimme siihen kuumaan autoon, tuntui että verensokeri heilahti alas niin, että humahti. EI auttanut omenat eikä muut, mutta kun sain pienen satsin ranskalaisia olo koheni kummasti.  

Peppu on vähän pyöristynyt, mutta muuten kuitenkin tuntuu vielä etten ole lihonnut, ettei se kai niin vaarallista ole. Silti toivon että olo tasaantuisi, niin saisin ihan perusruualla pidettyä olon hyvänä. Rahkoista ja muista mitkä voisi olla muuten hyviä, niin olo on täysin yäk. Ei. Tai no ehkä hedelmärahka, hmmm 🙂

4D-Ultrakuvaa oli muuten pakko vertailla meidän enkeliesikoisen ultrakuvan kanssa, ja jo nyt siinä näkyy pientä samaa näköä. Voi pikku sisarusta. Voi pikku esikoista. Rakastan. :’) <3′

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Ilmakin on aamuisin niin kauniin syksyinen. Paras aika on tuloillaan. Uskoisin niin.