Sinä katala unihiekan heittäjä

Kyllä se nukkumatti taas unohti minut. Katala pirulainen. 

Juuri kun eilen olin päässyt sanomastani, että vatsakivut ovat laantuneet, tulivat tilalle AAiiiiVAN kamalat kasvukivut. Siis oikeesti millä järkellä voi särkeä, kiristellä, viillellä niin kovaa, että uni oli sitten tällä kertaa sen takia katkolla. Tyynyt auttoi aina hetken, mutta minä olen unenhakutilanteessa huono pysymään pakoillani, niin sittenhän se meni sellaiseksi pyörimiseksi ja se pyöriminen sattui. Mutta kun tulee tavallaan ”pakottava tarve” liikkua, niin sittenhän sitä asentoa on vaihdettava. 

Välillä olin vasemmalla kyljellä, välillä oikealla, välillä selälläni ja välillä lapsen omaisesti peppu pystyssä ja pää tyynyssä. Mieskin jo vähän tuskastuneena sanoi, voisitko ottaa sen unilääkkeet(nukahtamislääkkeen minkä olen varuiksi saanut), että saatais kaikki nukuttua. Mutta minä mietin etten vielä haluaisi luovuttaa ja alkaa popsimaan lääkkeitä jos ei ole äärimmäinen pakko. 

Ja kuitenkin kello oli jo puoli neljä ja nyt aamulla on menoa, niin mietin että mitäs jos se vaivuttaakin mut niin uneen että sitten olen ihan töttöröö. Vaikka varsinaisesti se ei säily kuin muutamia tunteja kehossa eikä esim. suoranaisesti vaikuta sit enää vaikka autolla ajoon. Ainakaan noin pieni annos mitä minulla on.

Silti lääke on lääke ja en uskaltanut. Ajattelin vauvaakin, että kuinkahan sikeään uneen toinen siellä rauhoittuu sit jos mamikin on ihan kuin tukilla päähän lyöty, mutta lääkärit on vannonut sen olevat turvallista. Kuulemma synnärillä sitä annetaan ihan jatkuvasti odottaville äideille, että saavat unen päästä kiinni toisten ähertäessä ja vauvojen itkustaessa. Vuosien käytössä se aiheuttaa riippuvuutta, mutta mitkäs uni/useimmatkaan lääkkeet ei aiheuttaisi. 

Tänään yritän jotenkin väsyttää itseni paremmin, että saan sen unen, mutta miten? Kun lenkkeillä ei saa ja kirjat on jo testattu 😀 Unijoogaa?