Tag: surutyö

Kiinnostus elämää kohtaan on toden teolla nostanut taas päätään. Tässä vaiheessa tarkasteltuna, on oikeastaan ihan ”hyvä”etten olekaan raskautunut uudelleen vielä. Vaikka jokainen kuukausi on ollut yhteen pettymykseen päättymistä. Ja se romahdus on ollut nykyään entistä suurempi, on se samalla ollut nopeampi käsiteltävä ja arkeen on palautunut suhteellisen välittömästi.  Kaikella on takoituksensa, tähän minä uskon kuin […]

Pääsenkö minä koskaan suunnitteleman oman tyttäreni tai poikani ristiäiskakkua? Saanko hermoressailla koskaan vauvan hoitamisen ja kodin pyörittämisen kanssa? Saanko minä koskaan kiristellä hampaitani kun en taaskaan ole nukkununt jatkuvasti heräilevän vauvan kanssa? Saanko minä koskaan kirota niitä kuuluisia niskakakkoja?  Saanko minä koskaan ensimmäistä kertaa kun lähden vauvani kanssa kotiin sairaalasta? Saanko minä koskaan ensimmäistä kertaa […]

Tänään mietin, tältäkö se tuntuu kun masennus alkaa vallata kehoa. Onko tämä vain hetkellistä vai onko tämä jo vallitsevaa? Onko ne hyvät olot sittekin vain ne hetkelliset ja kurja vallitseva. En tiedä. En enää jaksa yhtään mitään.

Ihmiset tuovat suklaata tuomisinaan ja mä en haluaisi niitä, koska RRRRAKASTAN suklaata ja mun itsekurini ei pidä lainkaan!  Johan on ongelma. Ongelma voisi olla myös se, että se ensimmäinen ovulaatio hyödynnettiin, mutta puihin meni ja seuraavaksi mennään hakemaan apuja, mutta ei se kuitenkaan ole enää ongelma. Se on oikeastaan helpotus. Minua tällä hetkellä helpottaa ammattiapua […]