Uni.

Sitä ajattelee, että kun saa olla kotona miten huvittaa ei haittaisi vaikka valvoisi koko yön. Voinhan minä sitten nukuttua päivällä vaikka päiväunet.

Niin, niinhän sitä ajattelisi. Nyt kun alkaa jo toinen kuukausi olemaan pitkällä valvottuja öitä ja kuitenkaan saamatta päivisin unta, niin pää käy vähän kovilla. Nämä mustan rauhoittavat yöt ei enää tunnu niiltä rauhallisilta oman ajan tunneilta. Omaa aikaa on myös riittävästi päivällä. Mieluummin käyttäisin tämän ajan peiton uumenissa untenmailla. 

Stressi. Se pirullinen kaveri on häirinnyt minua reippaasti vuoden päivät putkeen. Sentään välissä olen nukkunut, mutta välillä myös todella huonosti. Nyt se on taas valloillaan. Ja extra kaveriksi olen saanut myös tinnituksen. Mikä kombo! Unettomuus ja täydellisessä hiljaisuudessa huutavat korvat. 

En tiedä miten rauhoittaisin itseni. Tämä on niin selvää stressiä. Nukahdan illalla todella hyvin, mutta kun kello lyö kolme herään aamuyön ajatuksiin. Ja tinnituksen syytä on vain osattu selittää.. Noh milläpä muulla, stressillä.

Mietin hellittääkö elämä vielä? Vai nytkö tultiin siihen, mistä stressi stressin perään alkaa, enkä saa koskaan sitä pienintäkään huolettomuutta takaisin?  

Kunhan nyt edes viikon saisi nukkua. Yksi yö ei riitä, vaikka siihen joskus havahtuu että ensimmäiset heräämiset onkin tapahtunut vasta kuuden maissa. Mikä on ihan aamua minulle nykyään.

Nämä kolmen heräämiset saisi loppua.

Miten se onnistuu?