Suurin toiveemme on perheen perustaminen, oman lapsen saaminen. Lasta olimme yrittäneet seitsemän kuukauden ajan. Raskauteni oli alkanut 21.07.2020, hedelmöitys tapahtunut noin 03.08.2020. Ensimmäisestä raskaudestani sain tietää hieman hermoja raastavalla tavalla, alla kerron paremmin miksi..

Ensimmäisestä raskaudestani en tiennyt mitään, en osannut kuvitella, että olen raskaana. Menkat tulivat aivan normaalisti elokuun alussa ja ne olivat täysin normaalit, yhtä runsaat ja kivuliaat kuin ennenkin. Olimme kerenneet jo heittämään miehini kanssa sen kuukauden osalta toivon raskaudesta..

Torstai 20.08.2020.

Aamulla menin normaalisti töihin, minun oli määrä päästä hieman ennen ilta kuutta töistä. Iltapäivällä aloin yhtäkkiä vuotamaan verta. Verta tuli kunnolla ja holahti niin, että muutamassa minuutissa reiteni ja sääreni olivat täynnä sitä. Menin paniikkiin, mikä minulla oli? Olin töissä samaan aikaan henkilön kanssa, ketä oli raskaana ja hän kysyi voisiko olla mahdollisesti raskauteen liittyvästä vaivasta kyse, vastaisin nopeasti että ei voi olla. Ihana työkaverini kävi kaupassa hakemassa minulle uudet pikkarit ja paksuja siteitä sillä välin, kun minä istuin vessassa ja yritin siistiä itseäni.

Työkaverini eikä ystäväni tietäneet yrittämisestämme, ainoastaan meidän molempien vanhemmat ja sisarukset tiesivät.

Lähdin töistä työterveyteen, verta tuli edelleen holottamalla ja siteitä sain vaihtaa tiuhaan tahtii, ettei housut ja jalat enää enempää tahriintuisi verestä. Työterveydestä sain lähetteen naistentautien päivystykseen ja lähdimme mieheni kanssa sinne. Naikkarille ajaessa mielessä pyöri vaivat hematoomasta, poikkeuksellisista menkoista aina syöpään asti, raskautta en todellakaan edes ajatellut.

Naistentautien päivystyksessä oli aivan ihana hoitaja vastassa ja hän otti minut heti tosissaan. Lääkärille jouduin hetken odottamaan omaa vuoroani, mutta hoitajan konsultoitua lääkäriä otettiin minusta odotellessamme kasa erilaisia verikokeita. Lääkärille päästyämme suurimman osan verikokeiden tuloksista oli jo valmistunut, paitsi HCG (raskaushormoni). Lääkärin kanssa hetken keskusteltuamme hän teki ultraäänitutkimuksen. Ultraäänessä löydettiin raskausonteloksi sopiva löydös, mutta ei vielä sikiökaikua. Olimme kuin puulla päähän lyötyjä, kun hän kertoi löydöksestään ja käänsi ultran näytön meitä kohti. Lääkäri kertoi meille vaihtoehdot, mistä tässä saattaisi olla kyse: keskenmenosta, tuulimunasta tai normaalisti etenevästä raskaudesta. Meidän tehtävä oli vain odottaa ja toivoa parasta. Sovimme seuraavan ultran viikon päähän, nähtäisi miten tilanne on kehittynyt.

Kotiin päästyämme emme voineet mieheni kanssa uskoa tätä todeksi. Olimme samaan aikaan onnemme kukkuloilla kuulesamme raskaudesta, mutta samaan aikaan pelko valtasi sydämemme, mitä jos tämä olikin keskenmeno tai tuulimuna? Mitä sitten tapahtuisi, miten tätä hoidettaisiin? Ajatukset ei pyörineet missään muussa kuin vauvan ympärillä ja toivossa, että hän tulisi ja pysyisi..

Kontrolliultra 26.08.2020.

Koitti kontrolliultran aika, vajaan viikon olimme tienneet raskaudesta. Tähän ultraan tulin yksin, mieheni ei päässyt mukaan. Lääkärin kanssa kävimme viime käynnin jälkeen tapahtuneet asiat läpi ja sain esittää kysymyksiä ja huolenaiheitani raskauteen liittyen. Minulla oli ollut ultrien välissä hieman rusehtavaa vuotoa. Lääkäri teki ultran, löydöksenä edelleen raskausontelo ja ruskuaispussi, mahdollisesti ruskuaispussin vieressä sikiöksi sopivaa voisi olla, mutta ei varmaa sikiökaikua. Uuden ultra-ajan sovimme taas viikon päähän, milloin pitäisi näkyä jo selkeä sikiökaiku.

Ajatukset ultran jälkeen olivat todella huolestuneet, varmaa sikiökaikua ei näkynyt, joten jatkosta ei varmaa tietoa vielä ollut. Jälleen yksi viikko piti elää epävarmuudessa..

Kontrolliultra 03.09.2020

Kontrolliultra aika, olin jälleen yksin ultrassa, mieheni ei valitettavasti töiltään mukaan päässyt. Kävimme jälleen lääkärin kanssa tilannetta läpi ennen varsinaista ultrausta, viimeisen viikon aikana minulla oli alkanut erilaiset raskausoireet, pahimpana pahoinvointi, joka kesti koko päivän ja syöminen teki todella pahaa. Tässä kohtaa lääkäri kertoi, että tuo vaikuttaa hyvältä, todennäköisesti raskaus olisi edennyt odotetulla tavalla. Tämän jälkeen ultrattiin ja löydettiin sikiö, joka vastasi viikkoja 6+2 ja näin pienen sydämen sykkivän <3

Lääkäri onnitteli ja kehoitti ottamaan heti seuraavana päivänä yhteyttä paikkakuntani neuvolaan, josta saisin paremmin ohjeita tulevaan ja lähetteet sikiöseuloihin. Ultran jälkeen soitin heti miehelleni uutisista, olimme onnemme kukkuloilla ja piinaavat epävarmuuden viikot olivat takana. Vihdoin saisimme oman pienokaisen <3

Neuvolaan aika oli rv 9 tienoilla. Neuvolassa käytiin läpi minun terveydentilaani liittyviä asioita, raskausaikaan liittyviä asioita  sekä isään liittyviä asioita. Neuvolassa sain äitiyskortin sekä kasan muita raskauteen, synnytykseen  ja vauvan ensimmäiseen vuoteen liittyviä oppaita. Sain lähetteen ensimmäiseen sikiöseulaan. 

Tieto raskaudesta ja pienokaisen mukana olosta lähti meillä mieheni kanssa niin sanotusti mopo käsistä. Mielessä oli  jatkuvasti kevätvauva ja miten siihen vuodenaikaan vauva puetaan kun hän syntyisi ja mitä kaikkea tarvisemme. Kaikenlaista kerettiin jo hankkimaan, sukupuolta pähkäilimme yhdessä ja sopivia nimiä tulevalle lapsellemme mietittiin. Odotimme häntä kovasti saapuvaksi.

Vauvamme laskettu aika olisi ollut 27.04.2021 jos kaikki olisi mennyt loppuun asti hyvin..