Suurin toiveemme on oma lapsi

Suurin toiveemme on perheen perustaminen, oman lapsen saaminen.

Palataan tähän väliin päälle vuoden takaisiin ajatuksiin ja tunteisiin, kun päätimme jättää ehkäisyn pois ja yrittämään lasta. Ajatuksemme oli, että kyllä tämä tästä hoituu ja nopeasti raskaus alkaa, olemmehan me sentään nuoria ja tilastollisesti parhaimmassa iässä saada lapsia. Kuinka typeriä olimme ajatuksiemme ja olettamuksiemme kanssa..

Aloimme yrittämään lasta 2020 tammikuussa, joulun alla 2019 ehkäisy jätettiin pois. Hyvin toivottua ja odotettua lasta ei kuulunut ja aloimme käyttämään apuvälineinä ovulaatiotikkuja, jotta tietäisimme parhaimmat päivät. Tikkuja käytimme apuna useamman kuukauden, saimme ovulaatioplussat ja ovulaatio osui hyvin säännöllisesti aina samaan ajankohtaan joka kierrossa. Kuukautiskiertoni on siis säännöllinen,joka oli minulle suuri helpotus (aina se ei näin ole ollut). Ovulaatioiden tikuttamisesta ei loppupeleissä ollut meille mitään apua, toivottua tulosta ei saatu.

Heinäkuussa 2020 menetimme toivonrippeet – tiedän, olimme yrittäneet lasta vasta seitsemän kuukautta joka on lyhyt aika, mutta meille tämä oli pitkä aika. Lopetimme yrittämisen ja päätimme, että hän tulee sitten jos on tullakseen.

Elokuussa 2020 saimme tietää olevani raskaana. Raskaus ilmoitti minulle järkyttävällä holahduksella verta ja heti uhkaava keskenmeno. Raskaus kuitenkin jatkui aina lokakuun lopulle asti..

Jouluaattona 2020 tein raskaustestin ja olin uudestaan raskaana. Raskauteni päättyi hetki sitten..

Näin jälkikäteen ajateltuna olen aika satavarma, että tämän viimeisin keskenmeno oli kolmas keskenmenoni. Olen aika varma oireiden perusteella, että olin myös toukokuussa 2020 raskaana. Tällöin tosin tapahtui biokemiallinen raskaus, jota ei varmistettu missään. Testiä en tällöin tehnyt, mutta olisi kyllä pitänyt..

Keskenmenoja en osannut raskautta yrittäessämme pelätä, enkä vuosi sitten osannut kuvitella, että olen nyt tässä tilanteessa. Keskenmenojen mahdollisuuden kyllä tiesin, mutta lähipiirissäni tästä ei ole kokemusta, joten olin hyvin tietämätön aiheesta. Nyt tiedän vähän enemmän..

Tulen seuraavissa postauksissani kertomaan raskauksistani sekä keskenmenoistani tarkemmin.

Vaikka raskauteni on päättynyt jokaisella kerralla keskenmenoon, enkä ole vielä lasta syliin asti saanut, uskon ja toivon, että jonain päivänä lapsen syliin asti saan ja saan nauttia äitiydestä kaikkine iloineen ja haasteineen. Uskon, että jokaisella tapahtuneella asialla on merkityksensä ja tämän matkan aikana olen saanut kokea hyvin erilaisia tunteina aina ilosta ja onnesta, suureen suruun asti. Tämä on opettanut, että lapsen saaminen on suurin lahja, mitä voimme saada.

 

Kuulemisiin <3