Se on taas torstaiaamu ja iltavuoroon meno edessä. Aamupäivä menee kelloa kytätessä, joten se on hyvä aika kirjoitella blogiin. Jatkan siitä, mihin edellisessä postauksessa jäin eli orkideoista. Siis Madeiran kasvitieteellisen puutarhan lähistöllä vähän rinnettä alaspäin oli (toivottavasti on vieläkin) pieni orkideapuutarha. Rinne on melko jyrkkä. Muistan, että piti vähän jarrutella, kun käveltiin väsyneillä jaloilla asfalttitien reunaa, ettei olisi lentänyt nokilleen. Paikallisille mummoille ja papoille se on varmasti helppo nakki. Onneksi matka ei ollut pitkä ja saavuimme omakotitalon eteen, jossa kaksi nuorta tyttöä oli ottamassa pääsymaksuja vastaan. Muita turisteja ei näkynyt, joten ensin vähän aikailtiin, ollaankohan oikeassa paikassa. No maksettiin tytöille pääsymaksu ja kysyin, saanko ottaa valokuvia? Tietysti sanoivat tytöt ja näyttivät hämmästyneiltä. Mieleen tuli käynti orkideapaikassa Suomessa, jossa kamerat melkein takavarikoitiin heti ovella ja joku oli koko ajan kyyläämässä niskan takana. (ahdistava tunnelma)

Mentiin sisälle ja siellä avautui kostea hämärä tunnelma. Ihania orkideoja joka paikassa ja kamera räpsyi. Oli mukavaa, kun sai katsella kaikessa rauhassa, eikä ollut muita ihmisiä kuin me. Oli myytävänä pieniä orkidean poikasia, myös sinikukkaisia. Olisi tehnyt mieli ostaa joku, mutta sitten onneksi järki voitti. Suomessahan oli lunta ja pakkasta, miten olisin saanut sen köijättyä kotiin paleltumatta. Joskus jos menen sinne vierailulle toiseen vuodenaikaan, ostan pikku taimen ja kokeilen, onnistunko kasvattamaan siitä ison. Minulla on kotona hieman toista kymmentä orkideaa, jotka ovat hyvin menestyneet  ja kukkineet melko vähäisellä hoidolla. Ne ovat tosin tavallisimpia lajikkeita. Marketeista tai Plantagenista ostettuja perhoskämmeköitä, mutta ihan nättejä.

Madeira-jutut ovat nyt tässä. Kirjoitan siitä aiheesta seuraavan kerran vasta seuraavan Madeiran matkan jälkeen eli….? Joskus!

Valkeat hanget hohtavat kirkkaassa lopputalven auringossa. Räystäistä tippuu vesi. Kevättä on ilmassa! Tulin juuri lenkiltä ja matkalla päätin kirjoittaa seuraavassa blogissani Madeiran kasvitieteellisestä puutarhasta, kun kotona kasvit vielä nukkuvat talviunta paksu hangen suojassa.

Jardim botanico on hieno paikka! Se sijaitsee vuoren rinteellä Funchalin yläpuolella ja sinne pääsee helposti paikallisbussilla keskustasta. Itse bussimatkakin on jo kokemus. Asutuksen läpi kiemurteleva tie on varsin jyrkkä ja mutkainen ja vauhtia piisaa! Toivoa sopii, että bussin jarrut ovat kunnossa. Puutarhan portti on päätepysäkin kohdalla, joten siitä ei voi mennä ohi.

Sielläkin olen joka kerta vieraillut marras-joulukuussa, jolloin pienessä osassa kasveja on kukkia, mutta monissa kasveissa on itse muoto tärkeämpi kuin kukat: erilaisia kaktuksia (kuva) ja muotoon leikattuja pensaita (kuva). Erivärisistä kasveista on sommiteltu hieno alue, jossa on teräväreunaisia graafisia muotoja ja kasveilla kirjoitettu puutarhannimi ja vuosiluvut. (kuva) Löytyy jopa rakastavaisten luola. Puutarha on hyvin hoidettu ja todella siisti. Sieltä on kaunis näkymä alas Funchaliin. (kuva) Puutarhassa on myös alue, jossa voi ihailla papukaijoja, monen värisiä ja kokoisia. (kuva)

Puutarhassa kierrellessä vierähtää huomaamatta monta tuntia. Sitten vain huristelemaan bussilla rinnettä alas takaisin keskustaan tai jos on vielä intoa ja voimia jäljellä, voi laskeutua jyrkkää katua pienen matkan alas päin ja mennä ihastelemaan orkideoja, mutta se onkin sitten jo toinen juttu…