Härkäviikkoja mennään, eikä näin sydäntalvella tapahdu paljon rutiineista poikkeavaa, joten ajattelinpa jatkaa puutarhakierrostani. Tällä kertaa kirjoitan ihanasta Monten puistosta, joka sijaitsee Madeiralla Funchalin yläpuolella. Kävin siellä ensimmäisen kerran parhaan ystäväni kanssa. Olimme tavanomaisella ”lähistö tutuksi”-retkellä, kun huomasimme betoniaidan takaa jotain mielenkiintoista. Kerroimme oppaalle, että jäämme pois matkasta tässä. Ystäväni oli toipumassa selkäleikkauksesta ja käveleminen oli vielä vähän vaikeaa, mutta kyllä se alkoi kummasti onnistua, kun pääsimme aidan sisäpuolelle kauniiseen satumaailmaan. Toisella vierailulla puistoon olin pari päivää ennen saanut tiedon, että minussa ei olekaan vahvoista epäilyksistä huolimatta rintasyöpää, joten kaikki voivat kuvitella, mitkä olivat fiilikset. Olisin tosin silloin ollut onneni kukkuroilla, vaikka olisin tarponut nilkkoja myöten loskassa sateessa ja tuulessa marraskuisessa Suomessa. Muistan ikuisesti sen onnen tunteen, kun hörpin madeiraa puiston baarissa. Pyysin jopa miestäni ottamaan minusta valokuvan, jossa näytän ihan porsaalta, joka puristaa kaksinkäsin madeirakippoa.

Puisto on todella satumainen. Minusta aivan sanoin kuvaamattoman kaunis. Keskellä puistoa on suuri kartano. (kuva) Vettä on paljon: lampia, suihkulähteitä, puroja. Ihania punaisia itämaisia huvimajoja (kuva) ja portteja. Joutsenia ja karppeja. Joka puolella on todella vehreää. Olin tietysti taas liikkeellä siihen aikaan, kun kasvit eivät paljon kuki, mutta se ei haitannut tunnelmaa. Katsellessa vierähti monta tuntia. Polkuja pitkin oli hyvä kävellä ja ystäväni jalka vertyi ihan huomaamatta. Puistossa on kahvila, josta saa monenlaista pikkupurtavaa ja juotavaa.

Puistoon pääsee parhaiten köysiradalla, joka sekin on jo elämys. Köysiradan pääteasemalta on vain muutamia metrejä puiston lipunmyyntiluukulle ja eiku ihailemaan! Ihmettelen, miksi oppaat eivät puhua pukahda paikasta. Ensimmäisellä Madeiran matkalla en tiennyt mitään koko paikasta. Onneksi toisella satuttiin portille ihan vahingossa. Minusta puisto on parasta koko Madeirassa. Haaveenani olisi päästä sinne joskus keväällä parhaaseen kukinta aikaan ja mikäs minua estää…

Viime viikolla kirjoitin blogissani Sitio litrestä, johon ihastuin Teneriffan matkalla, mutta on niitä kauniita puutarhoja kotimaassakin. Viime kesänä Loviisan ”Wanhat talot”- päivien yhteydessä kävimme tutustumassa Eija´s gardeniin Ahvenkoskella. Ensin arvoimme mennäkö vai eikö mennä, mutta lopulta kurvasimme auton risteyksessä Ahvenkoskelle päin, kun osui melkein matkan varrelle Loviisaan mennessä. Olimme käyneet monta kertaa Strömforsin ruukissa ja aina ajaneet Eija´s gardenin ohi.

Heti pihalla tapasimme paikan omistajan Eija Keckmanin, joka on monille tuttu kasvo TV-ohjelmasta Pioni, jota esitettiin vuosina 2002-2007. Silloin hän oli Eija Klaucke. Mukavan tuntuinen puhelias nainen.

Puutarha oli todella iloinen yllätys. Pieniä ihania yksityiskohtia, patsaita ja ajan patinoimia rautatuoleja ja  –

penkkejä. Suojaisia pieniä poukamia kuin monta pientä erilaista puutarhaa samalla pihalla. Kesä oli jo lopuillaan, joten paras kukkaloisto oli jo ohitse, mutta se ei himmentänyt puutarhan lumoa. Maassa oli vielä jäljellä aamuista kastetta, joka kimmelsi kasvien lehdillä. Suihkulähde solisi.

”Wanhat talot”-päivien johdosta päästiin tutustumaan myös Eija´s torpiin, joka oli todella kauniisti sisustettu pikkutalo. Juuri miun maun mukkaa! Kotoisa, kauniita esineitä, kukkatapetit…

Pois lähtiessämme jäätiin vielä suustamme kiinni omistajapariskunnan kanssa ja todettiin, että tänne tullaan uudestaan ensi kesänä juhannuksen tienoilla ja ajan kanssa, ja sitten jatkettiin matkaa kohti Loviisan vanhoja taloja ja kirppareita. Illalla kotona kun kelasin mielessäni viikonloppua, huomasin, että Eija´s garden oli kristallikarahvin lisäksi matkan paras anti. Tulevaa kesää jo oottelen…