Tänään, kun raahustin töihin toppahousuissa lähes parinkymmenen asteen pakkasessa, päätin,että tämä on se päivä,kun alan kirjoittaa blogia. Olin sitkutellut sen aloittamista jo lähes pari vuotta ja tässä se  nyt sitten on ihan ensimmäinen blogini. Tämän ikäisen vanhemman puoleisen rouvashenkilön elämässä ei ole paljon ns äksöniä, mutta eipä tätä kai luekaan muut kuin omat tytöt, jos hekään. Saanpahan selviteltyä ajatuksiani kirjoittamalla sitä sun tätä. Paljon tulee lykättyä asioita ja ajateltua, että sitku mie… Ihan kuin aikaa olisi rajattomasti! Sitten ykskaks huomaa, että tässäkö se oli…elämä? Ei tullut tehtyä sitä, eikä käytyä siellä, eikä tavattua sitä yms. Monen asian toteuttaminen vaatii kuitenkin vain vähän viitseliäisyyttä. Kerran luin lehtijutun, jossa tytär kertoi äitinsä sanoneen kuolinvuoteellaan, ettei nyt sitten tullut siellä Suomenlinnassakaan käytyä. Tuli heti mielleen,että olin monta vuotta halunnut käydä Turussa Luostarinmäellä ja aina se oli jäänyt. Seuraavana viikonloppuna teimme mieheni kanssa viikonloppumatkan Turkuun ja kävimme tutustumassa Luostarinmäen museoalueeseen ja mielenkiintoista oli. Kyllä kannatti, eikä mahdottomia ponnistuksia vaatinut! No nyt olen aloittanut oman blogin kirjoittamisen ja sen voin poistaa sitkun listalta. Paljon sille listalle jää vielä asioita! Ei ne tähän lopu!